-- -- -- Tarkastusmatkallani poikkesin Arkangelin kuvernementtiin,
missä j.n.e., jotka nyt olen järjestänyt. Yksistään Väinämöisen
runoja minulla on noin 5-6 tuhatta säettä, josta voit päättää, että
tästä paisuu aimo kokoelma. Aion kuitenkin talvella taas pistäytyä
Arkangelin kuvernementissä, enkä ennen lakkaa runoja keräilemästä,
kuin niistä saan kokoelman, joka vastaa puolta Homerosta. Hallussani
olevat runot ovat sisällykseltään kaikki samaa jaksoa, sen mukaan
mitä muuan ukko minulle osaksi lauloi ja osaksi muuten kertoi
Väinämöisestä. Niitä runoja on kokonaista 16. Omituinen on
Väinämöisen runojen loppu. Se kuuluu seuraavasti.
[Seuraa runo Marjatasta ruotsiksi käännettynä.]
Vaikka tämä runo onkin sekava, jopa puutteellinenkin, huomaa
kuitenkin sen viittaavan kristinopin leviämiseen, ja että runossa
mainittu poika luultavasti oli itse Vapahtaja, ja että Marjatta oli
Neitsyt Maria.
4.
Professori Linsénille.
(Kirjekonsepti.)