Kiitos viime kirjeestäsi syyskuun 2:selta päivältä kuin myös siitä
ehdotuksesta, että joka kuun ensimäisenä postipäivänä tahdot
kirjoittaa tänne sillä ehdolla, että minä sinulle teen samoin.
Tämä ehdotus oli minulle erittäin tervetullut, vaikka pelkään sinun
melkoisesti siinä häviävän, kun näet minun kirjeeni täältä
erämaan keskustasta eivät saata sinusta tuntua muulta kuin perin
yksitoikkoisilta ja sisällykseltään köyhiltä, kun sitävastoin
sinun kirjeidesi jokainen rivi minussa herättää monipuolista
mielenkiintoa. Mutta sopimus on tehty, kuten sanottu, ja se, joka
laiminlyö noudatettavaksi ottamansa velvollisuuden, häntä kuritetaan
velttoudestaan siten, että hänen tulee kirjoittaa kaksi kirjettä
siinä kuussa, jossa laiminlyöminen on tapahtunut. Jospa usein
laiminlöisit ja saisit maksaa sakkoa! Syynä siihen, ettei tämä kirje
lähde Kajaanista lokakuun _ensimäisenä_ vaan _toisena_ postipäivänä
on eräs läänissä tekemäni tarkastusmatka, johon minulta on kulunut
lähes kuukauden aika. -- Läksin näet Kajaanista syyskuun 8:ntena
päivänä ja jatkoin matkaani kruununvouti Vichmannin seurassa
(kelpo mies näihin seutuihin nähden) Kiannalle, missä 14:ntenä
päivänä erosin hänestä lähteäkseni Kuhmoon noin 15:n peninkulman
pituisen sydänmaan läpi. Mutta päähäni pälkähti matkustaa Kiannalta
Kuhmoon Arkangelin läänin ja Vuokkiniemen pitäjän kautta, ja tämän
tuuman toteutinkin. Siellä viivyin syyskuun 24:nteen päivään, ja
tällä matkalla kokosin koko joukon runoja vanhasta Väinämöisestä,
Lemminkäisestä ja muista. Näillä seuduin asuva kreikanuskoinen
suomalainen väestö eroaa mielestäni sangen edullisesti Kajaanin
läänin rahvaasta. Ollen erittäin vieraanvarainen ja palvelukseen
altis se lisäksi noudattaa asuinhuoneissaan suurempaa siisteyttä,
kuin rahvas mainituissa Suomen puolisissa seuduissa. Pirtin lattia
pestään joka lauantai, pöydät, penkit ja tuolit melkein joka päivä.
Lisäksi tämä väestö on niin vilkasta puheessaan ja liikkeissään,
että melkein luulisi sen olevan vallan toista kansanrotua kuin
suomalaista. Vaatteet eroavat melkoisesti suomalaisen rahvaan
vaateparresta. Miehillä on paidan päällä eräänlainen mekko eli lyhyt
paita, joka tavallisesti on tehty sinisestä kankaasta, ja sitten
vielä tämän päällä sarkakauhtana, jota kuitenkin käytetään ainoastaan
matkoilla. Naisilla on omituinen puku, johon kuuluu alusliivi ja
hame; se pannaan kiinni edestä pitkin hameen pituutta ja hyvin
tiheään lähellä toisiaan olevilla napeilla. Liikkuessaan ulkona
heillä on yllään röijy, joka on melkein paljaina hihoina. Päähineenä
heillä on kämmenen levyinen punainen käärenauha, jonka ylälaidassa
on kultakuteinen raita; tämä nauha kääritään koko pään ympärille ja
köytetään takaa kiinni nyöreillä. Naitujen vaimojen päähine eroaa
naimattomien päähineestä siinä, että sitä peittää eräänlainen myssy,
kun sitä vastoin tyttöjen; on avoin. Millainen on rahvaan puku niillä
seuduin? -- Tytöt naitetaan täällä tavallisesti hyvin nuorina,
usein 13 tai 14 vuoden ikäisinä, ja siitä on seurauksena, että he
usein ennen aikojaan tulevat vanhan näköisiksi. Mutta nyt keskeytän
jo tämän ja tarjoisin sinulle kernaasti uutisia, jos vaan niitä
tietäisin. Kun ensi kirjeestäsi saan tietää, onko siellä suomalaisia
lehtiä, koetan sovittaa antamani tiedot sen mukaan. Ellei siellä
niitä ole ollenkaan, olen joka kerta, kun luen meidän lehtiä, niistä
kirjoittava muistiin sellaista, minkä luulen huvittavan teitä ja
täyttävä sillä kirjeeni, sillä vieraassa maassa on sentään sangen
hauskaa saada tietoja kotiseudulta. -- -- -- -- -- --
2.
Rehtori Appelgrenille.
(Ote kirjekonseptista.)
Kiitä häntä [Appelgreniä] kirjastansa,
Rustamastansa runosta,
Jonka hehki tapasin
Tultuani tuonempata,
Kuhmossa kulettuani,
Kanssa kirkolla Kiannan,
Vieläpä etempänäki
Yli raukkojen rajojen,
Wuokkiniemen pitäjässä,
Laulupaikassa paraassa,
Maalla mahtavan Venäjän,
Josta laukun lastattuna
Toin runoja tullessani,
Kirjoitettuja kylissä,
Talosissa tavatuita,
Venehissä veisatuita,
Laulajoilla laulatuita;
Pannakseni paperille
Joko vanhan Väinämöisen
Virren töistä viisaista,
Joko nuoren Joukahaisen
Jouto juonittelemista,
Kanssa kauniin Kaukomielen
Lieto pojan Lemminkäisen
Ainosista askareista,
Elikkä seppo Ilmarisen,
Takojan ijän ikuisen
Sykysyisistä sysistä,
Taonnoistansa talvisista,
Paahtamistansa pajassa.
3.
Tohtori Cajanderille.
(Kirjekonsepti.)