Anni, joka kansanopistossa mahdollisesti esiintyvien tapaturmien
varalta niin ikään oli suorittanut samariittikurssin, avusti
sairaanhoitajatarta. Veikon sisar Helena oli tullut Yösalosta. Tohtori
kävi usein haavaa tarkastamassa. Veikon voimakas ruumiinrakenne
joudutti tervehtymistä.
Parin viikon kuluttua onnettomuustapauksesta Veikko jo oli niin virkeä,
että toivoi ennen pitkää voivansa siirtyä Yösaloon.
Jouluaattona oli hänen sairasvuoteensa siirretty Annin työhuoneeseen.
Hän saattoi ikkunasta nähdä Yösalon järven jään ja kotiniemensä.
Pilkoittipa vähän puiden lomasta esille vanhan rakennuksen kattoa.
Saliin oli tuotu kuusi, jonka Anni oli aamupäivällä koristanut.
Sairashuoneen ovi oli ollut suljettuna. Anni noudatti sitä tapaa, joka
oli vallinnut hänen kodissaan: joulukuusi näytettiin vasta illalla, kun
kynttilät sytytettiin.
Hämy alkoi laskeutua, satoi harvoja isoja lumihiutaleita.
Anni istui Veikon vuoteen ääressä. Molempien katseet uhosivat
rakkautta, ja vaistomaisesti heidän huulensa löysivät toisensa.
He solmivat sinä hiljaisena hetkenä sydänten liiton elämän ajaksi.
Illalla ovi aukeni saliin. Joulukuusi säteili kymmenien kynttilöiden
valossa. Veikon vuode oli vedetty lähelle ovea, niin että hän vapaasti
saattoi katsoa saliin. Annin uskollisimmat kansanopisto-oppilaat,
Aune Riutta, Eero Paljakka ja Aapo Kokko, olivat kutsutut vieraiksi.
Helena Yösalo, Helka ja Antti Kasuri seisoivat joulukuusta ihailemassa.
Nalle istui järkähtämättömän tyynenä ja syvämietteisenä joulukomeutta
katsellen.
Anni lauloi pianolla säestäen jouluvirren, johon läsnäolijat yhtyivät.
Veikosta tuntui kuin olisi hän siirtynyt satumaailmaan, jota oli
tavoitellut, mutta jota oli pitänyt saavuttamattomana.
Illemmalla Anni ilmaisi vierailleen kihlauksen. Heitä onniteltiin
hartaasti.
Ulkoa kuului kulkusten kilinää. Hedwig-rouva ja Ossi saapuivat
Kivisalosta kukkineen ja joululahjoineen. Näitä oli iso korillinen.
Kun äiti oli vetäytynyt ruokasaliin tyttärensä ja poikansa kanssa ja
Annilta kuuli suuren uutisen, hän syleili tytärtään ja sanoi:
— Kyllä minä sinut hyvin ymmärrän. Olihan minullakin paljon taistelua,
kun kihlauduin isäsi kanssa. Toivon, että sinäkin kestät taistelusi.
Ossi virkahti:
— Oli se hyvä, ettet mennyt kihloihin pankinjohtaja Björkin kanssa.
Se mies ei minua koskaan miellyttänyt. Hän on nyt myös kihloissa.
Ja oletpa sinä Anni muuten aika topakka tyttö, et piittaa ihmisten
juoruista, etkä huomatusta asemasta.
Kun Veikko Yösalo oli täydelleen tervehtynyt, hän siirtyi Yösaloon.
He olivat päättäneet, Anni ja hän, että tavanmukaisten kuulutusten
jälkeen solmisivat avioliiton. Sen jälkeen he aikoivat lähteä pitkälle
kiertomatkalle Eurooppaan, nähdä anglosaksilaisen maailman, johon
Veikko Amerikassa jo oli jonkin verran tutustunut, käydä Parisissa ja
Italiassa ja palata Saksan kautta kotimaahan.
Pari päivää ennen vihkiäisiä, joiden oli määrä tapahtua Helorinteessä,
Anni sai isältään näin kuuluvan kirjeen:
"Käsität kaiketi, että minä jyrkästi paheksun aiottua avioliittoasi
henkilön kanssa, joka, kuinka kunnioitettava ja kunnollinen
lieneekin, ei ole sinun sivistystasollasi. Kun ensi haaveet ovat
haihtuneet, tulee arkipäiväinen todellisuus, ja silloin varmasti
kadut askeltasi. Mutta olet aina ollut itsepäinen, tahtonut käydä
omia teitäsi. Siitä en sinua nytkään ole estänyt. Mutta vakaumukseni
on, että tällä teollasi olet sanoutunut irti perheen ja suvun
yhteydestä.