Ihailulla ja Kunnioituksella: Veikko Yösalo".
Tämä vilpittömästi kirjoitettu kirje liikutti syvästi Annia. Samalla se
täytti hänet riemulla ja onnella. Olihan se yksinkertainen, mutta silti
kaunopuheinen rakkauskirje, ja miten mieltä hellyttävä tuo avuntarjous.
Jalon Metsänkin, jolle Yösalon perheessä perinnäistapana oli omistettu
melkein pyhää palvontaa, senkin tahtoi Veikko Annille uhrata...
Vasta iltapäivällä katsoi pitäjän lääkäri soveliaaksi puhelimella
ilmoittaa Annille Veikko Yösaloa kohdanneesta onnettomuudesta. Hän teki
sen varovasti ja saattoi lohduttaa Annia sillä tiedonannolla, että
Helorinteen huvilaan majoitetun potilaan tila oli olosuhteisiin nähden
tyydyttävä.
Huolimatta tohtorin puhelun rauhoittavasta sävystä Anni tuli ylen
levottomaksi. Hän ei malttanut odottaa iltajunaa, vaan otti auton
pikemmin saapuakseen Helorinteeseen. Jo aikaisin illalla hän tuli
perille.