VALLESMANNI. Mitä sinä tiedät vangitun Antti Hangan karkaamisesta.
JUSSI. En minä tiedä muuta, kuin että eilen illalla huomasimme Antin
olevan poissa.
VALLESMANNI. Eikö vankia kukaan vartioinut?
JUSSI. Kyllähän sitä vartioitihinkin, mutta ei oikein tarkasti. Ei
meistä kukaan olisi uskonut, että Antti viitsisi karata.
VALLESMANNI (Ivallisesti.) Vai ei! -- Miksei vankia lukittu
sängynpatsaaseen, vaikka minä käskin.
JUSSI (Hillitysti.) Täällä ei ole ollut tapana panna kunniallisia
miehiä kytkyelle.
VALLESMANNI (Kivahtaen.) Mutta teidän täytyy oppia tottelemaan. -- Laki
sanoo tällaisessa tapauksessa näin: (Lukee) "Pahantegon kaari.
Yhdeksästoistakymmenes luku. Jos vahtimies päästä vangin irralle
laiminlyömisestä eli kätkemättömyydestä, olkohon virkaans paitsi ja
rangaistakon siinä sivussa sakolla, vangiudella, työllä eli raippa
vitsoilla, niinkuin laiminlyöminen, eli myös sen poispääsnen rikos on"
(Puhuu) Mitä sinä tästä sanot? -- Sitäpaitse kaikesta huomaa, että
vangilla on ollut suoranaisia auttajia, muuten ei karkaaminen olisi
voinut tapahtua. -- Minä kysyn sinulta: tunnustatko, että olet auttanut
Antti Hangan karkaamaan?
JUSSI (Hämmästyen.) Minäkö? -- En!
VALLESMANNI. Oikeuden nimessä vangitsen minä kumminkin sinut tästä
rikoksesta. Sillä selville on tullut, että sinä eilenillalla
viimeiseksi lähdit täältä ulos vangin kanssa (Kriivarille.) Ota
käsiraudat.
(Nyökkää siltavoudille.)
(Siltavouti ja kriivari asettavat yhdessä käsiraudat
Jussin käsiin.)
JUSSI. Syytön minä olen. Ja kyllä asia pian selviää. Jos Antilla
auttaja on ollut, niin tunnustaa hän rikoksensa kysymättäkin. -- Mutta
jos laki määrää mun vangittavaksi, niin tässä on (Ojentaa kätensä.
vähän uhkaavasti.) Mutta minä en pysy syyttömänä niinkään kauan
kahlehissa kuin Antti (Kun käsiraudat ovat kädessä, vavahtaa.) En
uskonut koskaan tällaisia kantavani.
VALLESMANNI (Töykeästi.) Myöhäistä nyt on katua. Olisit ajatellut ennen
(Rengille.) Vie vangittu tuonne kamariin.
JUSSI. Mitä varten? Eikö syytetty saa olla kuulemassa, mitä hänestä
todistetahan?
VALLESMANNI. Oikeudessa. Mutta ei täällä (Rengille,) Vie mies kamariin.
(Renki ottaa Jussia käsivarresta aikoen ohjata kamariin,
mutta Jussi nykäsee kätensä irti ja menee yksin avaten
itse ovenkin. Renki jää tupaan.)
VALLESMANNI (Nousee ylös, koettaa saapasvarttaan, josta näkyy ruoskan
varsi, sekä poveaan. -- Lähtee kamariin päin,)
HERASTUOMARI (Nousee. -- Vallesmannille.) Pitäkää edes tällä kertaa
syytetty ihmisenä ja miehenä.
VALLESMANNI (Ylpeästi.) Tämä on yksin minun asiani.
RENKI. Tarvitseeko herra vallesmanni mua?
VALLESMANNI. En (Merkitsevästi.) Voin kyllä yhden miehen kanssa
keskustella yksinkin.
(Menee kamariin.)
(Herastuomari ja siltavouti tulevat keskilattialle, puhuvat
hiljaa keskenänsä, herastuomari ravistelee päätänsä,
siltavouti nyökkää. Jäävät jännitetyn näköisinä katsomaan
kamarin oveen.)
KRIIVARI (Oikoo jäseniään.) Hoh, hoh! Jopa sitä on taasen istuttukin
(Ottaa laukusta pullon.) Eiköhän oteta ryyppy (Kaataa lasin täyteen.
Tarjoo.) No, herastuomari!
HERASTUOMARI (Jyrkästi.) En huoli.
KRIIVARI. Entäs siltavouti?
SILTAVOUTI. En minäkään.
KRIIVARI. Sitten juon minä (Juo.) Mitä te kuuntelette. Surettaako
teitä, että yksi mies saa puhutella vallesmannia kahdenkesken (Nauraa.)
Se tekee vaan hyvää tuollaiselle turpeenpuskijalle. Tuntee seuraavalla
kerralla herran.
HERASTUOMARI. Mikä sinä sitten olet. Herrojen narri!
JUSSI (Kamarissa. -- Uhkaavasti, mutta puoliksi pyytäen.) Älä Jumalan
tähden lyö!