HERASTUOMARI. Minä en ehkä osaa sanojani oikein asettaa. En ole
kirjoista saanut oppia. Olen täällä yksinkertaisissa oloissa elänyt
niin kauan, että tukkani on tullut valkoiseksi. Sillä aikaa olen nähnyt
tämän kansan tyynenä kestävän tuulet ja tuiskut, sodan, hallat ja
nälän, mutta väkivaltaa ylempien puolelta en koskaan ole nähnyt tyynenä
kestettävän. -- Aina silloin on joki paisunut yli äyräittensä.
VALLESMANNI. Sanokaa suoraan. En oikein ymmärrä vieläkään.
HERASTUOMARI. Älkää vaatiko nöyryyttä niiltä, jotka eivät osaa nöyrtyä.
Se ei ole rikos, että selkä on kankea. -- Ja kun te tahdotte saada
täällä vallattomuudet lopetetuiksi, niin saattakaa syylliset
laillisehen edesvastuusehen, mutta älkää silloinkaan käyttäkö sellaisia
keinoja (Viittaa kamariin.) Salamurhaajille ja varkahille ruoska ehkä
vielä jotenkin sopii, mutta älkää koskeko sellaisehen miehehen, joka
pystypäisenä tulee asiastansa vastaamahan.
VALLESMANNI. Mitä?
HERASTUOMARI. Lakihan jo kieltää tunnustuksehen kiduttamisen. Älkää
tehkö lakia vastahan (Merkitsevästi.) Se on vaarallista.
VALLESMANNI. Kuka täällä on ruoskasta ja tunnustukseen kiduttamisesta
puhunut?
KRIIVARI. Niin kuka sellaisesta on puhunut?
VALLESMANNI (Pirullisesti.) Kun minä menen syytetyn kanssa tuonne,
(viittaa kamariin) niin teen sen siitä syystä, että rikoksen tekijät
tavallisesti paremmin tunnustavat, kun ei ole ketään muita kuulemassa
kuin minä. Ja ehkei sitä tällä kerralla tarvitakaan. Ehkä tämä
tunnustaa muutenkin.
HERASTUOMARI. Niin. Minä olen sanonut sanottavani.
VALLESMANNI (Rengille. -- Ylpeästi.) Kutsu sisään Jussi Erikinpoika
Harri.
13:s kohtaus.
Tutkinnonpitäjät ja Jussi.
RENKI (Huutaa ovesta.) Jussi Erkinpoika Harri!