SALTTU. KAAPPO.
Älä huuda. Sun ei Hyvät ihmiset, Minähän
kannata huutaa. Pidä olen niin hiljaa kuin
vaan pienemmällä leipä- hiiri. Mutta miksei sitä
reikäsi. Mutta jos minä taas kannata huutaakin.
tahdon, niin minä kyllä Kyllä rengin palkka
voin huutaakin. Mulla ei kannattaa yhtä hyvin kuin
ole isäntää, joka kykenisi itsellisen muonakin. Hiljaa,
komentamahan. Ja minät taikka minäkin rupean --
huudan nyt! Houu! -- Houu!
KAAPPO ja SALTTU (Karjuvat ensin yksityisiä ääniä vuorotellen,
tiheämmin ja tiheämmin, rupeavat sitten huutamaan yhteen ääneen ja
asettuvat silloin kumpikin polvilleen tuolinsa päälle nojaten karmiin
siten, että otsat ovat melkein kiinni toisissaan. -- Huutavat.)
11:s kohtaus.
Edelliset ja Kaisa.
KAISA (Tulee kiireesti ulko-ovesta. Seisahtuu hämmästyneenä.) Mitä
helvetillistä elämää te täällä pidätte?!
SALTTU ja KAAPPO (Lopettavat huutamisen mutta jäävät entiseen
asentoon.)
KAISA (Ottaa Salttua niskasta kiinni, vie perällä olevan sängyn luo.)
Sinä sen halvattu vaarnaakeli. Laita itsesi kohta nukkumahan
(Kaapolle.) Ja sinä toinen samanlainen! Katso, etten tule ja anna
ympäri korviasi.