SALTTU. Niin, ethän sinä silloin ollutkaan meillä päin. Se oli sitten
vasta kova menemähän. Kerran Vaasan markkinoilla aikoi poliisi ottaa
mua kiinni, kun minä ajoin sillä vähän liika kovaa, mutta minä nousin
seisomahan, kiljahdin hih! ja räppäsin tammaa ruoskalla reisille,
ja niin sitä tultihin, jotta koivuinen aisa meni kolmesta kohden
eree-poikki, joka jouhi soitti omaa nuottia ja linjaalit panivat vaan
pium, paum (Juo.)
KAAPPO (Tyhmänä.) Kuinkas Salttu pääsi kulkemahan, vaikka aisa oli
poikki?
SALTTU. Häh? (Kiivaasti.) Mitä se suhun kuuluu!
KAAPPO (Suhdittaen.) Ei pidä huutaa!
SALTTU (Kova-äänisesti.) Kuka mua kieltää. Minä uskallan huutaa. Ja
uskallan huutoni vastata.
KAAPPO (Myös kova-äänisesti.) Kyllähän minäkin uskallan huutaa, jos se
siksi tulee.
SALTTU. Älä huuda!
KAAPPO. Hiljaa!