KAAPPO. Vielähän Salttu on riuska mies.
SALTTU (Pöyhkeillen.) Miksei olisi! Mies parahalla ikää ja hyvää lajia.
KAAPPO. Mutta kyllä tuo meidän Jussi taitaa olla tämän pitäjän lukko.
Se paiskii täysinäistä tervatynnyriä niinkuin tahtoo. Ja äsken se
tuolla pellolla otti tynnyrin ohria kumpahankin kainalohonsa ja käveli
sitten niinkuin huviksensa.
SALTTU. Taitaa siitä mies tulla, mutta poikanenhan se nyt vielä on.
KAAPPO. Kuinkahan vaan kävisi Karjamaan Köystinkin, vaikka onkin
"häjyjen" päämies, jos Jussin kanssa joutuisi riveeleistä yhtehen. Se
Jussi on niin vikkeläkin, niinkuin kärppä.
SALTTU (Juo.) He! Ryyppää sinäkin.
KAAPPO (Juo.) Kerran me otimme hevosia haasta, ja Liinoo ei tahtonut
antaa itseänsä kiinni, niin tuo Jussi peijakas juoksi Liinoon kiinmi ja
hyppäsi suoraapäätä selkähän.
SALTTU. Ettäkö Liinoo oikein juoksi?
KAAPPO. Täyttä karkua se meni.
SALTTU. Mutta Liinoo onkin vaan kopukka hevosen rinnalla.
KAAPPO. Ei se mikään kopukka ole.
SALTTU (Juo.) Mikäs se on! Kun tynnyrin vyöt kyljissä näkyvät. -- Mutta
ei vaan olisi Jussi saanut kiinni mun suotiani, sitä tammaa. Muistatko?