MAIJA (Nousee seisaalleen.) Mutta minä pelkään sua, Antti. Sinä käännät
mun mieleni maallisihin (Tuskallisesti.) Ja minä rakastan sua. -- Joka
päivä minä rukoilen, että Jumala herättäisi sunkin. -- Linnassa te
kaikki tulette katkeriksi ja koviksi. Sydän muuttuu kiveksi ja mieli
raa'aksi kuin petoeläimellä. Sieltä tultuanne te vihaatte kaikkea,
rakkaudella ei ole sijaa sydämessänne ja te saatte ajallisen ja
ijankaikkisen turmion, josta vanhurskas Jumala yksin voi teidät
pelastaa (Pyytäen.) Sentähden nöyrry, nöyrry sinäkin Jumalan edessä.
Tunnusta syntisi ja kadu -- -- --
ANTTI (Nousee seisomaan.) Minä! Katua! Minä en voi katua. Minä en kadu!
Vaikka saisin nämä viikot takaisin, tekisin sittenkin samoin.
Uudestansa iskisin ja ehkä lujemmasti.
MAIJA. Antti!
ANTTI (Hampaat suljettuina.) Häjy ihminen voi laskea hampahiensa raosta
niin pahoja sanoja, että ne vaativat verta. Mun täytyi kostaa. Muuten
en ansaitsisi miehen nimeä. Ja mulle nauraisi jokainen aidan veräjäkin.
MAIJA (Puoleksi itsekseen.) Kosto on minun, sanoo Herra.
ANTTI. Mutta minä tahdon itse kostaa sille, joka sanoo sun laittavan
äpäriä maailmahan.