2.
Oikeus.
Ei viha rakenna eikä
rakkaus.
Rakentajamme
olkoon Oikeus. Opasta
tääll' ei toista taivasalla.
Ei anna anteeksi elämä,
älköhön inehmon lapsi,
luonto tyynnä tuomitsevi,
tuomitkoon inehmon lapsi
niinkuin vankka vaskivuori
taikka tunturi jumalan.
Soisin Suomen miehen mielen:
ankara ajatuksissa,
tosi työssä, toiminnassa,
vanhurskas viholliselle,
vakavanha ystävälle,
leppymätön, lahjomaton,
oikea itsensä edessä.
1905.
3.
Tietäjän näky.
Nukkui maa.
Tohahti tuuli,
heräsivät henget kaikki.
Mutta myös viha virisi:
"Kostanko isien kohlut?"
Torattihin, taisteltihin.
Taivas sees, siniset järvet.
Myrsky mylvähti.
Jyristen
suistui puut pihoilta Suomen,
kaatui vallan kukkuloilta.
"Hei", sanoi katajan henki,
"Minä itse Suomen suurin."
Taipui tuulet taittumatta.
Niin välähti veljesvaino.
Suot savusi, tiet tihusi,
kärysi katajamieli.
Pitkä yö.
Sarasti.
Poissa
oli orjat, herrat.
Kukki
mieli vain vapahan miehen,
henki hongan lakkalatvan:
"Kansan valta kansan maassa".