"En lainkaan kummastunut", vastasi kreivitär. "Mitä kummallista ja
ihmeteltävää siinä olisi, että Arthur von Saynitz lainaa rahoja
ystävältään? Sellaistahan sattuu elämässä usein, onhan se aivan
tavallista..."
"Ja kuka teille on sanonut, että olette ystäväni?"
"Te olette omituinen... Jääkää hyvästi! Teidän kanssanne on ikävä
puhua."
Kreivitär nyökkäsi, kohotti ruoskansa ja karautti pitkin hakkausta
tiehensä.