_Mari (yksin)_.
MARI. Pettää minua!? Oma Vilhoni! Voisiko se olla mahdollista!
Saattaisiko hän olla minulle uskoton! Eikö mitä! Tuo oli vaan Jannen
juonia. Ja kuitenkin, jotakin perustusta lienee hänellä yhtäkaikki
ollut, ei hän muuten olisi rohjennut sellaista syytöstä esiintuoda. --
Vai niin, täällä ikkunan luona siis! Tosin näiden kasvien suojassa on
hyvä lymypaikka, mutta en täällä mitään epäiltävää voi huomata. Ooh,
kuinka yksinkertainen olenkin! Hän varmaan puheli jonkun naisen kanssa,
joka käveli tästä ohitse. Mutta mitä salaisuuksia hän olisi
kahdenkertaisen ikkunan kautta voinut puhua? Olisivathan silloin kaikki
muutkin niitä kuulleet. Vaan jos he silmän iskulla vaihtoivat
ajatuksiaan? Tunnenpa erään rouvan täällä, joka sitäkin kieltä hyvin
ymmärtää, ja Vilho hänet myöskin tuntee. Vilho on häntä rakastellut,
niinkuin kaikki muutkin nuoret herrat, vaikk'ei hän sitä koskaan tahdo
myöntää. -- Ah, mitä näen minä! Tuolla hän istuukin ikkunassaan
varmaankin odottaen, että Vilho näyttäytyisi! Oi, nyt ymmärrän kaikki!
Ilkeä, petollinen Vilho! Minä olin siis kuitenkin oikeassa, kun sen
tapaista hänestä epäilin. Oi Vilho, kuinka saatoit noin teeskennellä,
kuinka saatoit noin kavalasti pettää uskollisen Marisi!