_Mari. Vilho (perältä)._
VILHO _(raottaa ovea. Erikseen)_. Hän näyttää olevan yksin. _(Tulee
sisään)_.
MARI _(erikseen)_. Ah, tuossa hän on!
VILHO. Luulin sinun vielä kyökissä oleskelevan, armas Mari.
MARI _(erikseen)_. Kuinka viaton hän on olevinaan! Oi, petturi!
VILHO. Mutta sinä kenties jo rupesit minua ikävöimään, samoin kuin
minäkin sinua.
MARI _(erikseen)_. Mikä hävyttömyys! _(Ääneen halveksien)_. No, joko
nenäsi lakkasi vuotamasta?
VILHO. Nenänikö vuotamasta? _(Erikseen)_. Janne on kielinyt -- minä olen
hukassa! _(Ääneen)_. Kyllä -- kiitos kysymästä -- kyllä se jo taukosi.
Eikä se varsin pahasti päässytkään vuotamaan.
MARI. Suotta sinä teeskentelet. Minä tiedän jo kaikki. Janne on minulle
kertonut. Oi, Vilho!
VILHO. Sinä sen siis tiedät -- _(Rukoillen)_. Armas Mari! Suo minulle
anteeksi!
MARI _(kylmästi)_. Siis myönnät, että olet minua pettänyt?