PORTTO. Suokaa anteeksi! En ole nähnyt häntä siitä perin kuin
viimeksi rukoilin!
KRISTIINA. Te näytätte niin murheelliselta! Nyt tunnen teidät --
teidäthän Olavi kohtasi eräänä iltana suurkirkossa.
PORTTO. Teidän ei tule puhutella minua ihmisten nähden; te ette tiedä
kuka minä olen?
KRISTIINA. Minä tiedän.
PORTTO. Te tiedätte; joku on teille sanonut?
KRISTIINA, Olavi on sen sanonut!
PORTTO. Oi Jumala! Ja te ette halveksi minua?
KRISTIINA. Te olette onneton, poljettu nainen, on Olavi sanonut, ja
minkätähden halveksisin onnettomuutta?
PORTTO. Ette siis ole itse onnellinen.
KRISTIINA. En! Meillä on sama kohtalo!
PORTTO. En siis ole yksin! Sanokaa, kuka oli se arvoton, jolle
annoitte rakkautenne?
KRISTIINA. Arvoton?
PORTTO. Suokaa anteeksi, kukaan ei ole arvoton sille, joka rakastaa!
Kelle annoitte rakkautenne?
KRISTIINA. Te tunnette mestari Olavin?
PORTTO. Sanokaa ettei se ole totta; älkää ryöstäkö minulta uskoani
häneenkin; se oli viimeinen mitä minulla oli, sitten kuin Jumala otti
pois lapseni!
KRISTIINA. Teillä on ollut lapsi? Olette siis kerran ollut onnellinen?
PORTTO. Minä kiitän Jumalaa, joka ei sallinut minun poikani tulla
tietämään miten kurja hänen äitinsä oli.
KRISTIINA. Oletteko tehnyt jonkun rikoksen kun puhutte niin!
PORTTO. Olen haudannut sen äskettäin.
KRISTIINA. Lapsenne? Mitä sanotte! Ja minä kun rukoilen Jumalaa joka
päivä että hän lahjoittaisi minulle olennon, yhden ainoan olennon,
jota saisin rakastaa!
PORTTO. Lapsi raukka! Rukoilkaa Jumalaa varjelemaan siitä!
KRISTIINA. En ymmärrä teitä, hyvä rouva!
PORTTO. Älkää nimittäkö minua sillä nimellä, tehän tiedätte mikä minä
olen!
KRISTIINA. Eikö kirkoissa rukoilla niiden puolesta, jotka toivovat?
PORTTO. Ei meidän puolestamme!
KRISTIINA. Meidän?
PORTTO. Toisten puolesta rukoillaan, meitä kirotaan.
KRISTIINA. Keitä te tarkoitatte toisilla? En ymmärrä teidän
puhettanne!
PORTTO. Tunnetteko mestari Olavin vaimoa?
KRISTIINA. Minä olen hänen vaimonsa!
PORTTO. Te! Miksi en sitä heti nähnyt? Voitteko antaa anteeksi
muutamien hetkien epäilyksen? Olisiko rikos sen näköinen kuin te ja
hän? Voi minua! Jättäkää minut, te olette lapsi, joka ette tiedä
pahasta! Teidän ei pidä enää puhutella minua! Jumala siunatkoon
teitä, jääkää hyvästi! (Aikoo lähteä)
KRISTIINA. Älkää menkö minun luotani! Kuka lienettekin, jääkää
Jumalan tähden; meidän taloomme on murtauduttu ja minun mieheni ei
ole kotona. Saattakaa minut täältä, teidän kotiinne, tahi minne
hyvänsä. Te olette hyvä ihminen, te ette voi olla rikoksentekijä...
PORTTO (keskeyttää). Jos sanon teille, että kansan raakuus ei
puoliksikaan voi vahingoittaa teitä niin kuin minun seurani -- niin
annatte anteeksi että minä lähden --
KRISTIINA. Kuka te olette?
PORTTO. Minä olen hyljätty olento, jossa se kirous, minkä jumala
syntiinlankeemuksessa sääsi naissuvulle, on täyttynyt! Älkää kysykö
minulta enempää, sillä jos sanoisin enemmän, voisi teidän tuomionne
yllyttää minut itsepuolustukseen, joka olisi vielä tuomittavampi!
Täältä tulee muuan henkilö, joka jalomielisesti ehkä suostuu teidän
saattajaksenne, jos lupaatte hänelle kunnianne ja ikuisen rauhanne
vaivasta, sillä vähempään hän kai ei tyydy näin myöhäisellä hetkellä!
Suokaa anteeksi, katkeruuteni ei tarkoita teitä.
WINDRANK (tulee humalassa). Lempo soikoon ettei missään ole enää
rauhallista paikkaa, ei edes täällä ruumiitten keskellä. Kuulkaapas
nyt, naisihmiset, älkää nyt kysykö minulta mitään, sillä tätä nykyä
en voi vastata siitä etten vastaa. Ylihuomenna kerron kaikki, sillä
silloin on jo liian myöhäistä. Ehkä rouvasihmiset ovat kodittomia
nunnia! Niin, niin, vaikka naiset ovatkin vaan naisia, en katso että
minulla sen perusteella olisi oikeus olla vähemmän kohtelias, vaikka
aurinko onkin jo laskenut. On tosin vanha laki, joka kieltää ketään
ottamasta kiinni jälkeen päivänlaskun, mutta laki on pöppö, joka
ei kuitenkaan kohteliaisuudesta tahdo valvoa valtaansa naispuoliin
nähden. Hst! Hiljaa! kieli se käy kuin rukki; tuo kirottu paloviina!
Mutta miksi minut sotketaan tämmöisiin juttuihin! Totta kyllä, saan
hyvän maksun ja minusta tulee varakas mies, mutta älkää luulko että
teen sen rahojen tähden. Mutta se on tehty, kuin tehty. Vaan minä en
tahdo, en tahdo. Minä tahdon nukkua yöni rauhassa peikoilta. Jospa
menisin ja ilmoittaisin kaikki? Silloin minut pistetään tyrmään. Jos
joku muu menisi ilmoittamaan. Ehkä jompikumpi nunnista sen tekisi?
KRISTIINA (joka on neuvotellut porton kanssa). Painaako jokin
omaatuntoanne? Jos se teitä vaivaa, niin puhukaa!
WINDRANK. Pitääkö minun puhua? Siitähän tahdon juuri päästä! Mutta
tämä on hirveätä, en kestä enää! Ja minun on se pantava toimeen!
Miksi juuri minun? Ei, minä en tahdo!
KRISTIINA. Ystäväni, te aiotte tehdä...
WINDRANK. Murhan? Kuka on sen teille sanonut? Jumalalle kiitos, että
tiedätte sen? Menkää taivaan tähden kertomaan se muille pian, muuten
en saa rauhaa; rauhaa ikinä enää.
KRISTIINA (joka on kalvennut, tointuu). Miksi pitää teidän murhata
hänet?
WINDRANK. Oh, syitä on niin monta. Katsokaa vaan miten hän hävittää
teidän luostarejanne!
KRISTIINA. Kuningas!
WINDRANK. Hän juuri, maan vapauttaja ja isä; tosin hän on meille
vitsauksena, mutta ei kai häntä siitä syystä ole murhattava!
KRISTIINA. Milloinka sen tulee tapahtua?
WINDRANK. Huomenna, tiemmä, suurkirkossa, itse kirkossa päälle
päätteeksi! (Portto menee, Kristiinan viittauksesta)
KRISTIINA. Kuinka oli mahdollista että teidät valittiin semmoisen
teon toimeenpanijaksi?
WINDRANK. Niin, katsokaas, minä tunnen hyvin kirkkovahdit ja sen
lisäksi olen köyhä. Mutta yhdentekevä kuka pyssyn laukaisee, kunhan
joku ymmärtäväinen on tähtäämässä ja sitä paitsi on meillä muitakin
varuksia valmiina, vaikka minun on alettava tuli. Mutta miksette mene
ilmoittamaan tästä?
KRISTIINA. Se on jo tehty!
WINDRANK. No Jumalan kiitos ja kunnia! Hyvästi rahani!
KRISTIINA. Sanokaa minulle, keitä teidän liittoonne kuuluu?
WINDRANK. Kas siitä minä en hiisku! (Niilo, sotilaita ja kansaa
kulkee poikki näyttämön)
KRISTIINA. Näettekö, teidän jäljillänne ollaan jo!
WINDRANK. Minä pesen käteni!
NIILO (lähestyy Windrankia huomaamatta Kristiinaa). Oletteko nähnyt
Olaus Petriä?
WINDRANK. Mitä te hänestä tahdotte?
NIILO. Häntä etsitään!
WINDRANK. En, minä en ole nähnyt häntä! Etsitäänkö vielä muitakin.
NIILO. Hoo, niitä on koko joukko!
WINDRANK. Ei, minä en ole nähnyt ketäkään!