OLAVI (ärtyneenä; häpeillään). Minä olin heikko yhden silmänräpäyksen!
LAURENTIUS. Sinä olet sentään ihminen. Kiitos siitä!
OLAVI. Pilkkaatko minun heikkouttani?
LAURENTIUS. Minä ylistän sitä!
OLAVI. Minä kiroan sitä. Taivaan Jumala enkö ole oikeassa?
LAURENTIUS. Sinä olet väärässä!
KRISTIINA (on tullut huoneeseen). Sinä olet liiaksi oikeassa!
OLAVI. Kristiina! Mitä etsit sinä täältä?
KRISTIINA. Kotona oli niin hiljaista ja yksinäistä!
OLAVI. Minä en pyytänyt sinua tulemaan tänne.
KRISTIINA. Arvelin että minusta voisi olla jotain hyötyä, mutta nyt
näen!... Toisen kerran jään kotiin!
OLAVI. Sinä olet valvonut koko yön!
KRISTIINA. Se ei ole vaikeata! Minä menen nyt, jos sinä käsket!
OLAVI. Mene lepäämään siksi aikaa kun me keskustelemme!
KRISTIINA (sammuttaa itse huomaamattaan kynttilät).
OLAVI. Mitä sinä teet, ystäväni?