KUSTAA. Puhukaa, herra piispa!
BRASK. Tahdoin lausua onnitteluni teidän...
KUSTAA. Kiitos, herra piispa! Edelleen!
BRASK. Sen pahempi on eri osista valtakuntaa kuulunut valituksia
siitä että teidän armonne on ottanut hopealainoja kirkoilta
maksamatta niitä takaisin!
KUSTAA. Jotka te vaaditte nyt! Tarvitaanko todella kaikki kalkit
ehtoollisessa...
BRASK. Tarvitaan!
KUSTAA. Antakaa niiden juoda tinatuopeista!
BRASK. Teidän armonne!
KUSTAA. Onko teillä mitä muuta sanottavaa?
BRASK. On vielä pahin kaikesta: kerettiläisyys.
KUSTAA. Se ei kuulu minuun, minä en ole paavi!
BRASK. Tahdon ilmoittaa teidän armollenne, että kirkko on valvova
oikeuksiaan, vaikka se sen kautta joutuisi taisteluun -- --
KUSTAA. Kenen kanssa?
BRASK. Valtion!
KUSTAA. Piru periköön teidän kirkkonne! Nyt sen kuulitte!
BRASK. Sen tiedän.
KUSTAA. Ja odotitte vain minun sanaani!
BRASK. Niin.
KUSTAA. Olkaa varoillanne! Teillä on 200 miehen saattue ja syötte
hopea-astioista, kun kansa syö pettua.
BRASK. Teidän armonne panee liiaksi huomiota pikkuasioihin!
KUSTAA. Tunnetteko sitten Lutheria? Te olette valistunut mies! Mitä
sanotte niistä liikkeistä, jotka kulkevat kautta Euroopan?
BRASK. Takaperoinen edistysaskel! Lutherin tehtävä on vain olla
kiirastulena sille, mikä on vanhaa, koeteltua, vuosisatain
kasvattamaa, jotta se puhdistuisi ja voittajana suoriutuisi
taistelusta.
KUSTAA. Minä en välitä teidän oppineista saivarruksistanne!
BRASK. Mutta teidän armonne ottaa suojiinsa rikollisia ja loukkaa
kirkon oikeuksia. Mestari Olavi on pahoin häväissyt kirkkoa.
KUSTAA. Pankaa hänet pannaan.
BRASK. Se on jo tehty, mutta kuitenkin hän on teidän armonne
palveluksessa!
KUSTAA. Mitä te siis tahdotte vielä hänelle tehdä. Sanokaa!
(Vaitiolo.)
BRASK. Hän kuuluu menneen niin pitkälle, että on salaisesti nainut
vastoin kanoonista lakia!
KUSTAA. Niinkö! Sepä kävi pian!
BRASK. Te ette välitä siitä, hyvä; mutta entä jos hän kiihottaa
kansaa.
KUSTAA. Silloin minä ryhdyn asiaan. Onko jotain muuta?
BRASK (hetken päästä). Rukoilen teitä, älkää taivaan tähden syöskö
maata uuteen perikatoon; sillä se ei ole kypsä vastaanottamaan uutta
oppia! Me ihmiset olemme heikkoja ruokoja, jotka voimme taipua, mutta
usko, kirkko, ei koskaan!
KUSTAA (ojentaa hänelle kätensä). Olette ehkä oikeassa! Olkaamme
ennemmin vihollisia, vanha Hannu piispa, kuin petollisia ystäviä!
BRASK. Hyvä. Vaan älkää koskaan tehkö mitä saatte katua! Jokaisen
kiven, jonka revitte kirkosta, on kansa heittävä teidän jälkeenne!
KUSTAA. Älkää pakottako minua äärimmäisyyksiin, piispa, sillä silloin
saamme tänne saman näytelmän, joka nyt on Saksassa! Viimeisen kerran:
tahdotteko tehdä uhrauksia, jos valtakunnan pelastus siitä riippuu?