MARSKI. Kuningas viipyy!
BRASK. Niin viipyy.
MARSKI. Ehkä ei kannata häntä odottaakaan!
BRASK. Niin -- ehk'ei!
MARSKI. Jos herra piispa suvaitsee, ilmoitan siitä Teidän väellenne!
BRASK. Koska olen odottanut näin kauan, luulen että on paras jäädä!
(Äänettömyys.)
PALVELIJA (ilmoittaa). Hänen armonsa!
KUSTAA. Tervetuloa, hyvät herrat. (Istuutuu pöydän eteen.) Jos herrat
suvaitsevat siirtyä etuhuoneeseen, otan puheilleni yhden kerrallaan.
(Kaikki vetäytyvät toiseen huoneeseen, paitsi Brask.) Marskimme jää.
BRASK. Teidän armonne!
KUSTAA (korottaen ääntään). Herra Siggenpoika. (Brask menee, marski
jää. Hiljaisuus.) Puhu. Mitä on minun tekeminen?
MARSKI. Teidän armonne! valtakunta on menettänyt tukensa, siksi se
horjuu; valtakunnalla on vihollinen, joka on sitä voimakkaampi.
Kohottakaa jälleen tuki, aateli, ja kukistakaa vihollinen, kirkko!
KUSTAA. En uskalla!
MARSKI. Teidän armonne täytyy!
KUSTAA. Täytyy!
MARSKI. Ensiksi: Brask neuvottelee paavin kanssa inkvisitsionin
maahantuomisesta; Lyybek esittää yhä hävyttömiä vaatimuksiaan
ja uhkaa sodalla; valtion rahasto on tyhjänä, kapinoita joka
maakunnassa...
KUSTAA. Jo riittää. Minun puolellani on kuitenkin kansa!
MARSKI. Anteeksi, niin ei ole laita. Mainitakseni vaan taalalaiset,
jotka kiistävät Lyybekkiläisten kanssa kunniasta, kumpi on asettanut
kuninkaan valtaistuimelle, jotka ovat valmiit kapinaan ensi
tilaisuuden sattuessa ja esittelevät semmoisia vaatimuksia kuin:
"mitään muukalaisia muotoja ynnä poimutettuja kirjavia vaateparsia ei
saa käyttää, kuten äskettäin on alettu kuninkaan hovissa!"
KUSTAA. Jumaliste!
MARSKI. "Kaikki, jotka lihaa syövät perjantaisin tahi lauantaisin,
poltettakoon tahi otettakoon muuten hengiltä."
Edelleen: "mitään uutta uskoa tai Lutherin oppia älköön heille
säädettäkö."
Mitä häpeämätöntä väkeä!
KUSTAA. He osoittavat kuitenkin kerran olevansa miehiä!
MARSKI. Kun tuli oli nurkan alla, niin eipä ihme, jos itsekin
kantoivat vettä! Mutta miten usein ovatkaan he syöneet sanansa ja
rikkoneet lupauksensa. Ei! He ovat niin kauan kuulleet itseään
ylistettävän, että sanovat raakaa hävyttömyyttään vanhaksi
ruotsinmiehen rehellisyydeksi.
KUSTAA. Sinä olet aatelismies!
MARSKI. Niin olen! Ja minun vakaumukseni on että talonpoika on
jo tehnyt tehtävänsä: raaka voima, joka tarvittiin vihollisen
karkoittamiseen maasta! Teidän armonne! Kukistakaa kirkko, maksakaa
kirkon rikkauksilla valtakunnan velat -- ja suokaa jälleen
heikontuneelle aatelille, mitä kirkko on siltä peijannut!
KUSTAA. Kutsu sisään Brask!
MARSKI. Teidän armonne!