OLAVI. Kuka siellä?
ULKOA. Gerdt!
OLAVI. Mitä on hän sanova? Lupaukseni!
KRISTIINA. Pelkäätkö? Avaanko minä?
OLAVI (avaa).
GERDT (hätkähtää). Kristiina? Olavi! Sinä olet rikkonut lupauksesi.
OLAVI. En.
GERDT. Valehtelet! Olet varastanut minun lapseni, ainoan iloni.
KRISTIINA. Olavi ei valehtele!
GERDT. Sinä olet ollut kirkossa, Kristiina?
KRISTIINA. Olen kuullut sen, minkä tahdoit minulta salata!
GERDT. Herra, sinä et suonut minulle ainokaista iloani!
OLAVI. Tulva, jonka sinä tahdoit valloilleen, tempaa mukaansa mitä
tielle osuu.
GERDT. Sinä olet ryöstänyt minun lapseni.
OLAVI. Suo hänet minulle, isä Gerdt!
GERDT. En koskaan!
OLAVI. Eikö hän ole vapaa?
GERDT. Hän on minun lapseni!
OLAVI. Etkö sinä saarnaa vapautta! Hän on minun! Jumala on hänet
minulle antanut ja sinä et voi ottaa häntä pois!
GERDT. Sinä olet pappi, Jumalalle kiitos.
OLAVI ja KRISTIINA. Pappi!
GERDT. Ja avioliitto siis sinulta kielletty.
OLAVI. Jos siitä huolimatta menen avioliittoon.
GERDT. Tohtisitko?
OLAVI. Tohdin.
GERDT. Lapseni, otatko miehen, joka on pannaan pantu.
KRISTIINA. En tiedä mitä se merkitsee.
OLAVI. Näetkö, Gerdt, näetkö!
GERDT. Sinä rankaiset minua kovin, Jumala!
OLAVI. Totuus on kaikkia varten.
GERDT. Teidän rakkautenne on suurempi kuin minun! Se oli vain
itsekkyyttä. Jumala teitä siunatkoon. Nyt olen yksin! (Syleilevät.)
Kas niin! Mene kotiin, Kristiina, heitä rauhoittamaan! Tahdon puhua
Olavin kanssa!
KRISTIINA (menee).
GERDT (Olaville). Nyt olet sinä minun!
OLAVI. Mitä sanot!
GERDT. Minun vävyni! -- Sinä olet saanut kirjeeni?
OLAVI. Sinäkö siis varoitit minua saarnaamasta!
GERDT. Aivan päinvastoin, vaikka ilmaisin sen hieman omituisesti.
OLAVI. En ymmärrä sinua.
GERDT. Niin, niin! Olet vielä liian nuori, siksi sinä tarvitset
kaitsijaa! Sinunlaisellesi miehelle sanotaan "älä tee sitä", milloin
halutaan jotain tehdyksi!
OLAVI. Miksi et ollut kirkossa puoluelaisinesi.
GERDT. Vain sairaat tarvitsevat parantajaa, me työskentelimme omalla
tahollamme! Sinä olet tehnyt hyvän päivätyön tänään, ja näenpä että
olet saanut palkkasikin! Minä olen vapauttanut sinut tänään, Olavi.
OLAVI. Sinä?
GERDT. Kuningas käski sinun rauhoittaa kapinallisia ja mitä olet sinä
tehnyt?
OLAVI. Nyt alan ymmärtää sinua, isä Gerdt!
GERDT. Se ilahuttaa minua. Niin, sinä olet kuohuttanut rauhallisia.
OLAVI. Sen olen tehnyt.
GERDT. Mitä luulet kuninkaan siitä sanovan!
OLAVI. Siitä vastaan minä.
GERDT. Hyvä on!
OLAVI. Ja kuningas on hyväksyvä minun menettelyni, sillä hän suosii
uskonpuhdistusta, vaikka ei uskalla vielä itse.
GERDT. Houkkio!
OLAVI. Huomaan että koetat kiihottaa minua laillista kuningastani
vastaan.
GERDT. Kuuleppas, montako herraa luulet voivasi palvella?
OLAVI (vaiti).
GERDT. Kuningas on täällä!
OLAVI. Mitä?
GERDT. Kuningas palasi äsken kotiin.
OLAVI. Ja uudestikastajat?
GERDT. Vangittu tietysti!
OLAVI. Ja sinä seisot siinä aivan tyynenä.
GERDT. Minä olen vanha nyt, minä olen myös raivonnut kuin sinä,
mutta siihen minä väsyin! Rink ja Knipperdollink ovat olleet minun
etujoukkojani! Heidän täytyi kaatua, se oli selvää; nyt alkaa minun
työni! (Rummutusta kuuluu kadulta.)
OLAVI. Mitä tämä tietää?
GERDT. Kuninkaalliset rummut, jotka pitävät vangeille seuraa matkalla
vankilaan! Käy tänne, niin näet!
OLAVI (nousee penkille ja katselee akkunasta). Mitä näenkään; huovit
raahaavat keskellään vaimoja ja lapsia.
GERDT. Niinpä niin, he ovat kivittäneet kuninkaan vahtimiehiä --
semmoinen ei käy päinsä!
OLAVI. Onko sitten oikein teljetä vankilaan hulluja ja sairaita!
GERDT. Hulluja on kahta lajia: toiset pistetään hulluinhuoneeseen
ja parannetaan pillereillä ja kylmillä kylvyillä, toiset -- niiltä
niistetään pää; se on perinpohjainen parannuskeino, mutta se laji
onkin vaarallinen!
OLAVI. Minä menen kuninkaan luo; hän ei voi olla moisten häpeätekojen
takana!
GERDT. Varo päätäsi, Olavi!
OLAVI. Varo sinä itseäsi, isä Gerdt!
GERDT. Minulla ei ole hätää; minulla on valtakirja hulluinhuoneeseen!
OLAVI. Minä en voi kestää tätä; minä menen kuninkaan luo, vaikkakin
se maksaisi henkeni! (Menee ovea kohti.)
GERDT. Tämä on asia, jota ei kuningas voi ratkaista! Vetoa lakiin.
OLAVI. Kuningas on laki!
GERDT. Sen pahempi!... Jos hevonen tuntisi voimansa, ei se
varmaankaan olisi niin hullu, että suostuisi aisoihin, kuten nyt --
kun se joskus viisastuu ja juoksee tiehensä sortajaltaan -- silloin
sanotaan sitä hulluksi... Jumala valistakoon näiden poloisten järkeä!