PORVARI. Gerdt kirjanpainaja. Braskin painaja.
TOINEN PORVARI. Hän, joka painoi Lutheria!
NAINEN. Voi meitä ja meidän kaupunkiamme. Voi meidän pappejamme,
jotka seurustelevat Antikristuksen kanssa!
PORVARI. Hän kieltää kasteen!
NAINEN. Hän kieltää Jumalan! (Kansa menee).
OLAVI. Isä Gerdt, sinä puhuit vaarallisia sanoja.
GERDT. Luuletko että ne olivat vaarallisia, Olavi, Jumala siunatkoon
sinua siitä!
OLAVI. Sinulle vaarallisia, tarkoitin!
GERDT. Eikö kellekään muulle?
OLAVI. Toivokaamme sitä!
GERDT. Sinä tunsit Lutherin?
OLAVI. Tunsin! Ja nyt tahdon isänmaassani tehdä mitä hän teki.
GERDT. Etkö enempää?
OLAVI. Mitä tarkoitat?
GERDT. Se ei riitä! Luther on kuollut! Hän on tehnyt alun! Meidän on
jatkettava!
OLAVI. Mihin tahdot johtaa minut!
GERDT. Kauas! Kauas! Olavi!
OLAVI. Minä pelkään sinua, isä Gerdt!
GERDT. Niin, niin! Sinä olet suuresti pelkäävä, sillä minä tahdon
viedä sinut korkealle vuorelle, ja sinä olet sieltä näkevä yli
koko maailman. Katsos, Olavi, nyt on helluntai. Helluntaina astui
Pyhä Henki alas ja vuodatettiin apostolien päälle, ei, päälle koko
ihmiskunnan. Sinut voi vallata Pyhä Henki niinkuin se valtasi minut,
sillä minä uskoin siihen. Jumalan henki on astunut minuun, minä
tunnen sen, ja siksi on minut mielipuolena suljettu telkien taakse,
mutta nyt olen vapaa, nyt olen julistava sanan, sillä katsos Olavi,
nyt seisomme vuoren huipulla! Näetkö miten kansa polvillansa ryömii
noiden kahden luo, jotka istuvat korkeilla istuimillaan. Suuremmalla
on kaksi avainta toisessa, salama toisessa kädessä. Se on paavi.
Nyt hän kohottaa salamaansa ja tuhansia sieluja vaipuu kadotukseen,
ja muut suutelevat hänen jalkaansa ja laulavat Gloria Deo -- ja tuo
joka istuu istuimella, kääntyy ja hymyilee. Katso nyt toista. Hänellä
on miekka ja valtikka. Kumarra valtikkaa, muuten puree miekka. Hän
rypistää kulmakarvojaan ja kaikki kansa vapisee. Silloin hän kääntyy
naapuriinsa, joka istuu toisella istuimella, ja he hymyilevät
molemmat. Kaksi Baalinkuvaa! Mutta silloin kuuluu sorinaa ilmassa
kuin kansajoukon pauhina. Mikä sorisee? huutaa paavi ja heiluttaa
salamaansa. Kuka pauhaa, ja keisari heiluttaa miekkaansa. Kukaan ei
vastaa. Mutta ilmassa suhisee sittenkin ja pauhaa ja kuuluu huuto:
ajattele! Ja paavi säpsähtää ja keisari kalpenee ja kysyy: kuka huusi
"ajattele!" Tuokaa hänet tänne, minä otan hänen henkensä, ja paavi
huutaa, tuokaa tänne, minä otan hänen sielunsa! Mutta kukaan ei
huutanut, ääni kuului ilmasta; ja se paisuu yhä ja kasvaa myrskyksi
ja lentää yli alppien ja ärjyy yli Fichtelgebirgen ja herättää
Itämeren aallot. Ja rannoista kiirii kaiku ja tuhatkertaisena vyöryy
ääni yli maailman: vapaus! vapaus! Silloin paavi heittää avaimensa
mereen ja keisari pistää miekkansa tuppeen, sillä he eivät voi
vaientaa ääntä!
Olavi! sinä tahdot kukistaa paavin, mutta sinä unhotat keisarin;
keisarin, joka murhaa kansansa, laskematta uhrejaan, koska se
uskaltaa valittaa, kun sen rinnalle poljetaan. Sinä tahdot kukistaa
Rooman paavin, mutta sinä tahdot niinkuin Luther antaa heille uuden
paavin: raamatun. Olavi, älä sido henkiä millään kahleella! Älä
unhoita suurta helluntaipäivää, älä unhoita suurta päämäärääsi:
henkinen elämä ja henkinen vapaus. Älä kallista korvaasi tuolle
kuoleman huudolle: "Katso, kaikki on hyvin!" sillä silloin ei lähesty
tuhatvuotinen valtakunta, vapauden valtakunta ja juuri se on nyt
alkamassa.
OLAVI (vaiti).
GERDT. Huimaako sinua?
OLAVI. Sinä pyydät liikoja, Gerdt!
GERDT. Vielä tulee päivä, jolloin minua sanotaan paavilaiseksi!
Tähtää pilviin ja nuolesi osuu metsänrantaan!
OLAVI. Peräydy, Gerdt! Sinä tuhoot itsesi ja valtakunnan! Etkö näe
miten maa vielä värisee haavakuumeesta viime sodan jälkeen ja sinä
tahdot sytyttää kansalaissodan, se on jumalatonta!
GERDT. Nyt on veitsi kerran lihassa, leikkaa, niin voi ruumis vielä
pelastua.
OLAVI. Minä annan sinut ilmi maankavaltajana.
GERDT. Sitä sinun ei pidä tehdä, sinun, joka tänään olet
auttamattomasti rikkonut välisi kirkkoon! Ja sitä paitsi --
OLAVI. Puhu, puhu, Gerdt, sinä näytät tällä hetkellä saatanalta!
GERDT. Kuule salaisuuteni; saat käyttää sitä mielesi mukaan! Kuningas
matkustaa Malmöhön tänään; ylihuomenna esimerkiksi on Tukholma
kapinassa!
OLAVI. Mitä sanot?
GERDT. Tunnetko Rinkiä ja Knipperdollinkia?
OLAVI (säikähtyneenä). Uudestikastajat!
GERDT. Niin! Älä hämmästy! Ainoastaan pari porvaristolvanaa. Muuan
turkkuri ja muuan kamasaksa, jotka kieltävät kasteen vaikutuksen
sieluttomaan lapseen ja ovat tarpeeksi yksinkertaisia vastustaakseen
tahallista vääränvalan ottamista järjettömiltä olennoilta.
OLAVI. Siinä on jotain muuta.
GERDT. Ja mitä sitten?
OLAVI. He ovat riivattuja!
GERDT. Hengen riivaamia, niin! Myrsky puhuu heidän suunsa kautta.
Varo ettet joudu sen tielle!
OLAVI. Mutta se ei saa tapahtua! Minä menen kuninkaan luo.
GERDT. Olavi! Meidän tulee olla ystäviä! Sinun äitisihän asuu
Tukholmassa?
OLAVI. Sinä tiedät sen!
GERDT. Tiedätkö sinä, että minun tyttäreni Kristiina asuu sinun
äitisi luona?
OLAVI. Kristiina?
GERDT. Niin, toistaiseksi. Jos me voitamme, on sinun äitisi turvassa
minun tyttäreni tähden, jos katolilaiset voittavat, silloin on
tyttäreni turvassa sinun äitisi tähden. Ja sinähän olet huolissasi
Kristiinasta?
OLAVI. Gerdt! Gerdt! Mistä sinä olet saanut tuon viisautesi.
GERDT. Hullujenhuoneesta!
OLAVI. Mene pois minun luotani! Sinä vedät minut onnettomuuteen!
GERDT. Se on totta, jos on onnettomuus totuuden tähden menettää
maallinen onnensa, joutua vankeuteen, kärsiä köyhyyttä, pilkkaa ja
häväistystä. Sinä et ole kelvollinen niin suureen onnettomuuteen.
Luulin että sinä ymmärtäisit minut; luotin sinun apuusi, sillä sinun
tulesi leimuaa vielä, mutta näen miten maailma sinua houkuttelee;
kulje virran mukana ja tule onnelliseksi!
OLAVI. Ei yksi mies voi aikaansa muuttaa!
GERDT. Luther sen teki!
OLAVI. Kukaan ei voi asettua virtaa vastaan!
GERDT. Hullu! Ohjaa virta mielesi mukaan, sillä virta olemme me.
Vanhat ovat seisovia likalätäköitä, niitä vastaan sinun totisesti ei
tarvitse taistella; vaan älä anna niiden mädätä ja kuivua; aukaise
niille viemäri ja nekin juoksevat samaan väylään.
OLAVI. Oi, minä ymmärrän sinut; olet siittänyt uuden ajatuksen
sielussani, mutta minun täytyy se tukahuttaa syntymäänsä, muuten
surmaa se minut!
GERDT. Usko minua, sinusta on tuleva Daniel, joka sanot ruhtinaille
totuuden, ja he vainoovat sinun henkeäsi, mutta Herra on sinua
varjeleva.
Nyt menen turvallisena, sillä näen salaman säihkyvän silmässäsi ja
tulenkielen lieskuvan pääsi päällä. Jää hyvästi, mestari Olavi!
(Mennessään.) Tässä tulee kärpästen kuningas; älä anna hänen
saastuttaa puhdasta sieluasi!
OLAVI. Jeesus ole kanssani! (Piispat Hans Brask ja Måns Sommar
tulevat.)
MÅNS (lähestyy Olavia; Brask pysyttelee jälempänä, tarkastaa
ympäristöä). Kanonikus, kuka on soittanut iltamessuun?
OLAVI (hiljaa vaan kiinteästi). Minä!
MÅNS. Ettekö tietäneet käskystä?
OLAVI. Kiellon tiesin kyllä!
MÅNS. Ja te uskalsitte siitä huolimatta --!
OLAVI. Uskalsin! kun kansa heitettiin niinkuin lampaat ilman
paimenta, tahdoin koota sen.
MÅNS. Luulenpa että te arvostelette meidän toimenpiteitämme! Olette
tosiaankin julkea.
OLAVI. Totuus on aina julkea.
MÅNS. Vai niin, nuori mies, te tahdotte näytellä totuudenapostolia!
Siitä ei teitä kukaan kiitä!
OLAVI. Minä odotan vaan kiittämättömyyttä!
MÅNS. Säästäkää totuuksianne; ne eivät ole enää käypää tavaraa.
OLAVI (kiivaasti). Neuvo, kuin valheen isän suusta... (Nöyremmin.)
Suokaa minulle anteeksi!
MÅNS. Tiedättekö kuka minä olen?
OLAVI (tulisesti). Tiedän: servus servi servorum Måns Sommar!...
BRASK (astuu esiin). Kuka on tuo mies?
MÅNS. Hän on kirkon palvelijoita.
BRASK. Hänen nimensä?
MÅNS. Olavi Pietarinpoika, alias Olaus Petri.
BRASK (tarkastaa Olavia). Oletko sinä mestari Olavi!
OLAVI (kumartaa, tarkastaa Braskia).
BRASK. Minä pidän sinusta! Haluatko ruveta minun kirjurikseni?
OLAVI. Kiitän teidän korkea-arvoisuuttanne, mutta minulla ei ole
mitään suosituksia.
BRASK. Piispa Måns! Mitä te sanotte tähän!
MÅNS. Hän kuuluu saavuttaneen paljon kiitosta tohtori Lutherilta.
BRASK. Olen kuullut siitä! Nuoruudenuhmailua vaan! Me kyllä
kasvatamme hänet.
OLAVI. Pelkään että se on jo myöhäistä!
BRASK. Nuorena vitsa vääntyy!
MÅNS. Teidän korkea-arvoisuutenne ei tule elättää käärmeitä! Nuori
kanonikus kallistuu selvästi kerettiläisyyteen ja hän on tänään
uskaltanut rikkoa meidän käskymme.
BRASK. Niinkö?
MÅNS. Me julkikuulutimme messukiellon täysin laillisilla perusteilla,
ja hän on rohjennut lukea messun ja, mikä pahempi, lutherilaisen
messun ja siten yllyttänyt kansaa!
BRASK. Varo itseäsi, nuori mies! Tiedätkö että pannakirous kohtaa
niitä, jotka kannattavat Lutheria.
OLAVI. Sen tiedän! Mutta minä en pelkää muita jumalia kuin Jumalaa!
BRASK. Punnitse sanojasi! Minä tarkoitin sinun parastasi ja sinä
työnnät minut luotasi!
OLAVI. Te aioitte ostaa minun kykyni pelastaaksenne huonon asianne,
ja minä olin kyllin häpeemätön kieltäytyäkseni myymästä!
BRASK. Kautta Pyhän Yrjänän sinä olet järjiltäsi, mies!
OLAVI. Jos niin on, älkää käyttäkö minulle samaa parannustapaa
kuin käytitte Gerdt kirjanpainajalle -- jonka telkesitte
hulluinhuoneeseen. Hän viisastui siellä liiaksi, pelkään mä.
BRASK (Månsille). Tunnetteko Gerdtiä?
MÅNS. En, teidän korkea-arvoisuutenne!
BRASK. Se oli muuan mieletön, joka minun kirjapainossani painoi
Lutherin kirjoituksia, kun minä hänen painettavakseen annoin
kirjoituksia Lutheria vastaan. Ja sitten hän haaveili Apokalypsistä
ja tuhatvuotisesta valtakunnasta. (Olaville.) Oletko nähnyt hänet?
OLAVI. Hän oli äsken täällä, ja teillä ei ole hyvää odotettavissa
häneltä.
BRASK. Hän on vapaana?
OLAVI. Hän on kohta Tukholmassa, ja pian saanette kuulla hänestä!
Olkaa varuillanne herra piispa!
BRASK. Hoo, ei vaaraa vielä.
OLAVI. Uudestikastajat ovat Tukholmassa!
BRASK. Mitä sanot?
OLAVI. Uudestikastajat ovat Tukholmassa!
BRASK. Uudestikastajat?
KUSTAA VAASA (tulee kiivain askelin). Mitä on tekeillä? Kaupunki on
kuohuksissa. Kansa kiertelee katuja ja huutaa messua! Mitä se tietää?
BRASK. Niskoittelua, teidän korkeutenne!
KUSTAA. Piispa Måns!
MÅNS. Kaupunki ei ole suorittanut veroansa.
KUSTAA. Ja siitä syystä te kiellätte jumalanpalveluksen! Kuolema ja
kirous!
BRASK. Teidän armonne suvaitkoon huomata...
KUSTAA. Piispa Måns! Vastatkaa!
MÅNS. Teidän armonne suvaitkoon huomata että tämänluontoiset asiat,
jotka lankeavat kirkon tuomiopiiriin...
KUSTAA. Minä käsken teidän hoitaa virkanne.
BRASK. Ruotsin valtakunnan piispat kuulevat ainoastaan yliherransa,
paavin ja kanoonisen lain käskyjä!
KUSTAA (masennettuna). Sen tiedän, vaan jos paavi ei joka hetki voi
valvoa teidän toimianne.
BRASK. Se on meidän asiamme!
KUSTAA (leimahtaa, mutta hillitsee itsensä). Olette oikeassa, arvoisa
piispa. Se on jäävä teidän asiaksenne.
BRASK. Jättääksemme tämän puheenaineen: Tukholmassa lienee
puhkeamassa kapina!
KUSTAA. Kuka niin sanoo?
MÅNS. Meidän kanonikuksemme!
KUSTAA. Teidän koulumestarinne? Missä hän on? Sinäkö se olet? Mikä on
nimesi?
OLAVI. Olavi Pietarinpoika.
KUSTAA. Mestari Olavi! Sinä olet kerettiläinen, niinkö? Ja haudot
tuumia pyhää kirkkoa vastaan? Vaarallinen hanke!
BRASK. Hän on tänään paljastanut oikean karvansa ja ollut kyllin
rohkea julkisesti rikkoakseen kapitulin messukiellon, joten me
vaadimme teidän armonne suostumusta hänen rankaisemisekseen.
KUSTAA. Se asia lankee tuomiokapitulin päätösvaltaan eikä kuulu
minuun! Mutta mikä kapina sinulla on tiedossa Tukholmasta?
OLAVI. Uudestikastajat!
KUSTAA. Eikö muuta!
BRASK. Teidän armonne ei tienne, miten nuo hullut ovat raivonneet
Saksassa. Me ehdottaisimme että teidän armonne itse palaisi
sotavoimineen Tukholmaan!
KUSTAA. Sen asian päätän minä miten hyväksi näen!
BRASK. Mutta kansalaissota!
KUSTAA. Se on minun asiani! Olavi, minä nimitän sinut Tukholman
raatihuoneen kirjuriksi. Sinä matkustat heti sinne. Puhu kansalle!
Minä luotan sinuun!
BRASK. Isänmaan edun nimessä pyydän teidän armoanne ajattelemaan
miten mieletöntä on puhua mielettömille!
KUSTAA. Henkiä ei kukisteta miekalla. Ajatelkaa sitä, hyvät piispat!