"Rakkaat ystävät, veljet ja sisaret Jeesuksessa Kristuksessa! Koska
olemme nyt koolle tulleet..."
PORVARI. Mestari Olavi...
OLAVI. Mikä on?...
PORVARI. Me tahdomme kuulla oikean messumme emmekä mitään uusia
ihmisviisasteluja.
GERDT. Rakas mestari Olavi, sen pitää olla latinaa, muuten me emme
ymmärrä sanaakaan!
PORVARI. Pyhällä kielellä sen tulee olla, muutenhan kuka hyvänsä
voisi messun lukea.
OLAVI. Niin, siihen juuri on päästävä. Kukin itsekseen ja Jumalan
kanssa.
KANSA. Luther! Hän on Luther! Antikristus!
PORVARI. Vai niin, mestari Olavi. Te, joka olette niin nuori
ja lämmin, teihinkin on tarttunut rutto tuosta saksalaisesta
perkeleestä. Minä olen jo vanha mies, minä olen nähnyt maailman menoa
ja minä tarkoitan teidän parastanne: kääntykää siltä tieltä niin
kauan kuin olette nuori. -- Tehkää nyt mitä pyydämme ja lukekaa vanha
messu!
OLAVI. En! Se narripeli on nyt lopussa. -- Hengessä ja totuudessa
tulee teidän rukoilla eikä sanoin, joita te ette ymmärrä.
PORVARI. Ettekö usko, nuori ystäväni, että meidän Herramme ymmärtää
latinaa?
GERDT. Mutta ruotsia hän ei vähääkään ymmärrä!
PORVARI. Mestari Olavi! annatteko kansan näin lähteä luotanne ilman
virvoituksen sanaa -- ettekö näe miten he kaipaavat Jumalaansa.
Uhratkaa oma syntinen tahtonne, ja älkää antako kansan hajaantua
niinkuin lampaat, joilla ei ole paimenta!
OLAVI. Te sanotte minun tahtoani syntiseksi?
PORVARI. Te olette kova!
OLAVI. Älkää sanoko niin! Tiedättekö mitä tämä kellonsoitto minulle
maksaa?
PORVARI. Turhamaisuutenne.
GERDT. Ja rauhanne! Sillä se oli hätäkello, joka kutsui taisteluun!
Hei, nyt se alkaa! Kohta vastaavat Tukholman kellot, ja silloin on
Hussin, silloin on Ziskan, silloin on tuhanten talonpoikain veri
tuleva ruhtinaitten ja paavien päälle.
NAINEN. Herra varjele, mitä hän hourii?
PORVARI. Tunnetteko tuota miestä, mestari Olavi.
OLAVI. En!
GERDT. Olavi! Sinä tunnet minut! Älä kiellä minua! Pelkäätkö sinä
näitä kurjia raukkoja, jotka eivät tahdo omaa parastaan -- jotka
eivät koskaan ole kuulleet sanaa _vapaus_!
OLAVI. Mikä on nimesi?
GERDT. Jos lausun sen, niin te vapisette! Se on totta, teidän täytyy
vapista herätäksenne unesta! Minun nimeni on hyljätty enkeli, joka
kymmenentuhatta kertaa on palaava maan päälle, minun nimeni on
vapauttaja, joka tuli liian aikaiseen, minun nimeni on saatana,
sentähden että rakastin teitä enemmän kuin omaa elämääni, minun
nimeni oli Luther, minun nimeni oli Huss, nyt on nimeni Anabaptista!
KANSA (peräytyy, tekee ristinmerkin). Anabaptista!
GERDT (riisuu valepukunsa, esiintyy melkoista vanhempana). Tunnetko
minut nyt, Olavi!
OLAVI. Isä Gerdt!
PORVARI. Hän kutsuu sitä isäksi!
KANSA (peräytyy). Anabaptista! Anabaptista!