LAURENTIUS. Olavi! Sinä olet syntynyt pahennukseksi; sinä olet
syntynyt iskemään. Herra kyllä tekee terveeksi jälleen.
OLAVI. Tunnen miten virta minua vetää puoleensa; vielä pitelen kiinni
sulkuportista, mutta jos hellitän käteni, vie virta minut mennessään.
LAURENTIUS. Hellitä sinä; niitä tulee kyllin, jotka pitävät vastaan!
OLAVI. Ojenna minulle kätesi, veli, jos joudun liian kauas
pyörteisiin.
LAURENTIUS. Se ei ole minun vallassani, ja sinun _täytyy_
pyörteisiin, vaikka hukkuisitkin.
OLAVI. Minkä myrskyn sinä nostit sielussani; istuin äsken leikkisillä
puiden varjossa, oli helluntaiaatto ja kevät ja rauha. Ja nyt
miksi eivät puut tohise, miksi ei taivas pimene! Laske kätesi
minun otsalleni, tunne miten vereni alkaa aaltoilla! Älä jätä
minua, Lauri; näen enkelin astuvan minua vastaan, kädessään kalkki;
tuolla pilven reunalla hän käy, veripunainen on hänen polkunsa ja
hän kohottaa ristiä -- Ei, minä en voi, minä palajan rauhalliseen
laaksoon; taistelkoot toiset, minä olen vain katselija. -- Ei, minä
kuljen jäljissä ja hoidan haavoittuneita, kuiskaan rauhan sanoja
kuolevan korvaan. Rauhan! -- Ei, minäkin tahdon taistella, mutta
jälkijoukossa; minkätähden minun on käytävä ensimäisenä?
LAURENTIUS. Sentähden että olet rohkein!
OLAVI. Enkö voimakkain?
LAURENTIUS. Voimakkaat tulevat jäljestä: ja voimakkain seisoo sinun
kupeellasi; hän sinua kehoittaa taisteluun!
OLAVI. Auta minua, Jumala! Nyt minä lähden!
LAURENTIUS. Amen!
OLAVI. Ja sinä seuraat minua!
LAURENTIUS. Yksin tulee sinun lähteä Jumalasi kanssa.
OLAVI. Minkätähden vetäydyt sinä syrjään?
LAURENTIUS. Minä en syntynyt sotilaaksi; ainoastaan sinun
asesepäksesi kelpaan! Jumalan puhdas sana on oleva sinun aseesi ja
sinä olet antava sen kansan käteen; sillä nyt on paavin varushuone
murrettu auki, ja jokainen, joka ihmisen nimeä kantaa, on itse
taisteleva henkensä vapauden puolesta!
OLAVI. Mutta missä ovat viholliset? Minä hehkun taistelunhalusta,
vaan en näe ketä vastaan taistelisin!
LAURENTIUS. Sinun ei tarvitse manata niitä esiin, ne ilmestyvät
kyllä! Jää hyvästi. Voit alkaa, milloin tahdot! Jumala olkoon
auttajasi!
OLAVI. Älä mene, minun täytyy vielä puhua kanssasi!
LAURENTIUS. Tässä tulee etujoukko -- varustaudu. (Menee).
(Joukko porvareita, vaimoja ja lapsia kulkee oikealle, kirkon ovea
kohti. Pysähtyvät, nostavat hattuaan, tekevät ristinmerkin.)
GERDT KIRJANPAINAJA (puettu porvariksi). Helluntaiaattona ei ole
soitettu iltamessuun mikä kumma nyt on?
ERÄS PORVARI. Ja kirkonovi on suljettu! Ehkä on pappi sairastunut.
GERDT. Tahi vielä makuulla!
PORVARI. Mitä te sanotte?
GERDT. Tarkoitan että hän on sairas!
PORVARI. Mutta onhan hänellä messuoppilaita. Joku niistä voisi lukea
meille messun!
GERDT. Niillä kai on muuta tehtävää.
PORVARI. Mitä tehtävää?
GERDT. Kuka sen tietää!
PORVARI. Varo itseäsi, hyvä mies! Te vivahdatte vähän lutherilaiseen!
Hannu-piispa Linköpingistä on täällä ja kuningas myös!
GERDT. Onko Brask kaupungissa?
PORVARI. On, Jumal'avita. Mutta tunnustellaanpas ensin ovea, onko
kirkko lukossa.
GERDT (juoksee kirkonportaille ja kolkuttaa oveen). Jumalan huone on
suljettu helluntaiaattona. Korkea-arvoinen papisto ei tänään päästä
ketään Jumalan puheille, sen tähden saa hyvinarvoisa porvaristo
palata kotiinsa ja mennä maata ilman messua. Katsokaa, hyvä väki --
tämä ovi on tosin vaan puusta, mutta se on vaskella silattu, katsokaa
tätä ovea! Jos nyt sanon teille että Jumala asuu tämän oven takana,
sillä tämähän on hänen huoneensa, jos minä nyt sanon teille, että
piispan _diakonus_ tahi _sekretarius_ tahi _kanonikus_ tahi joku muu
-_us_ -- sillä vain hengenmiehillä on tuollainen us jälkipäässä --
jos minä nyt sanon että joku semmoinen mies on ottanut tämän oven
avaimen ja ripustanut sen makuuhuoneensa naulaan, niin en minä sillä
ole väittänyt että hän on sulkenut meidän Jumalamme lukon taa ja
ripustanut avaimen makuuhuoneensa naulaan, vaan minä sanon ainoastaan
sen, että me emme pääse kirkkoon emmekä voi palvella Jumalaa tänä
iltana, me, jotka olemme kuusi päivää ponnistelleet työssä, tehneet
kenkiä ja kaapuja ja me, jotka koko viikon olemme panneet olutta,
leiponeet ja teurastaneet korkea-arvoiselle papistolle, jotta se
seitsemäntenä päivänä jaksaisi pitää meille jumalanpalveluksen. Tästä
en minä suinkaan soimaa korkeastikunnioitettavaa kapitulia, sillä
hehän ovat vain ihmisiä, ja vain Jumalahan jaksoi tehdä työtä kuusi
päivää ja lepäsi seitsemäntenä.
PORVARI. Te pilkkaatte Jumalaa, mestari.
GERDT. Oh, sitä hän ei kuule, kun ovi on lukossa.
MUUAN NAINEN. Jeesus! Maria! Se on Antikristus!
GERDT (kolkuttaa ovea). Kuuletteko miten tyhjältä se kumajaa. --
Raamatussa luetaan että esivaate kaikkeinpyhimpään repesi kahtia,
ja sen täytyy olla totta, mutta jos hengenmiehet sen sittemmin ovat
neuloneet kiinni jälleen, niin sitä ei sanota raamatussa ja silti
sen ei tarvitse olla valetta. (Kansa ryntää Gerdtiä kohti; lapset
kirkuvat.)
PORVARI. Kirottu sinä, Luther, sillä niitä sinä olet. Me olemme
syntiä tehneet, siksi on Herra sulkenut ovensa. Kuuletko miten
lapsetkin huutavat sinut nähdessään, sinä saastainen henki!
GERDT. Tehän poljette heidän varpailleen, rakkaat ystävät!
NAINEN. Älkää koskeko häneen; hänessä on perkele!
PORVAREITA. Alas vääräoppiset! Alas vääräoppiset!
GERDT. Älkää koskeko minuun, minä seison tässä Jumalan rauhoitetulla
alueella!
PORVARI. Jumala ei suojele langennutta enkeliä!
GERDT. Ellei Jumala suojele, suojelee pyhä kirkko, ja minä olen sen
vihittyjen muurien sisäpuolella.
PORVAREITA. Vetäkää hänet muurin ulkopuolelle!
GERDT. Jos ette pelkää Jumalaa, peljätkää ainakin pyhän isän kirousta!
NAINEN. Raahatkaa hänet pois ovelta; hänen saastainen henkensä on
taikonut kirkon kiinni!
PORVARI. Niin! Niin! Jumala ei avaa temppeliänsä perkeleelle!
(Hyökkäävät Gerdtiä kohti, kun samassa piispan sekretarius saapuu.
Hänen edellään käy diakooni, joka vaatii hiljaisuutta.)
SEKRETARIUS (lukee). 'Koska hiippakaupunkimme ei ole suorittanut
piispanistuimelle tulevaa veroa ja koska kaupunki yhä edelleen
niskoittelee sen maksamisessa, on tuomiokapituli, nojautuen
oikeuteensa ja paavillisiin säädöksiin, nähnyt hyväksi sulkea kirkon
ovet ja lakkauttaa messut sekä uhrit siksi kunnes mainittu hairahdus
on korjattu, eväten itsekultakin, joka ei ota tätä noudattaakseen,
kaiken suosiomme.