MAHLOW. Tuomas, pyydä herraa tulemaan. (Tuomas menee peräoven kautta
pois. Mahlow tulee eteen ja lausuu itsekseen vapisevalla äänellä:)
"Kavahtakaa itseänne, ett'ette itse kerran kerjäläisenä seiso
kerjäläisen edessä!"
15:s Kohtaus.
Entiset. John.
MAHLOW. Veljeni! |
| Yht'aikaa.
EMILIA. Isä John! |
JOHN. Niin, veljesi, -- niin, isä John! -- Ja mitä pitää minun?
MAHLOW (Joka tuskin voi olla seisoallaan, runneltuna:) Se ei ole
minulle tällä hetkellä mahdollista -- vaiheseteli maksaa.
JOHN. Ei se kuulu minulle, mutta pojalleni, Ernst Herbig. -- Toisella
puolella on siirtäminen.
ERNST (Kummastuneena:) Minulle?
JOHN. Niin, sinulle, poikani. Minä olen myynyt kaavasi Englannissa
20000 taalerista -- tämä vaiheseteli kuuluu sinulle! Se on vähäinen
palkinto työstäsi -- ja herra von Mahlow ei tule sinulta minuuttiakaan
pidättämään sitä rahan-summaa.
ERNST (Repien vaihesetelin palaisiksi:) Minä hävitän mitättömäksi joka
velan meidän keskemme. -- Minulla on vaan yksi ehto -- vaan yksi rukous
teille, herra von Mahlow!
MAHLOW (Syrjään:) Se on liian paljon!
ERNST. Antakaa tyttärenne käsi minulle!
EMILIA. Isä, velka, jonka tähden aivotte uhrata minut, on maksettu!
JOHN. Sinulla ei muuta keinoa enään ole, sillä tiedä: Sänder
Brysselissä on häviöllä -- saamisesi häneltä ovat kadotetut. Nuo
molemmat Londoonin kauppa-talot, joilta sinulla oli suuria summia
saamista -- nekin ovat häviöön joutuneet ja vetävät sinut kanssansa
kadotukseen.
MAHLOW. Oi Jumalaani! (Vähän vai'ettuaan:) Ja mitä minulle jääpi?!
JOHN. Poikasi -- ja kerjäläis-sauva! -- (Vähän vai'ettuaan:) Veli,
katso minuun -- katso ympärillesi! Silmäsi sattuvat kolmeen ihmiseen --
joilta olet kieltänyt sydämmesi! -- Olet minua, kun huonossa nutussa,
kerjäläisenä -- mutta rikkaalla sydämmellä, sydämmellä täynnä
rakkautta, tulin sinun luokses -- olet minua, kerjäläisenä, ajanut
ovelle! -- Minä olin unhottanut, mitä sinun tähtesi olin kärsinyt --
minä tulin ja tahdon sinun kanssas ja'ata, jos sydämmelläsi olisi ollut
vaikka säken veljellistä rakkautta. Olin pettynyt! -- Sinä olet
halveksinut isäsi rehellistä nimeä. -- Sinä kannat äitisi kylmän veren,
hänen kylmän sydämmen rinnassasi -- joka minua, heikkoa lasta, on
voinut rääkätä -- niin piti sinun myöskin kantaman hänen nimensä. -- No
hyvä, sukulaisuuden, joka meitä toiseemme sitoi, olet musertanut ja
kieltänyt, ja kylmäkiskoisena ja kyynelittä seison minä onnesi tomuksi
palanneitten paikkojen edessä!! -- Sinulla ei ole kellekään nuhdetta
tekemistä: "sillä joka ihminen on onnensa seppä!" -- Kuitenni ne, joita
olet rääkännyt, ylenkatsonut ja solvaissut, tarjoovat sinulle itse nyt
vielä kätensä sovinnoksi. (Näyttää sormellaan Ernstiä:) Katso tähän,
tässä seisoo jalo mies, jolta olet sokeassa vihassasi ryöstänyt hänen
rehellisen nimensä -- jonka sinä sokeassa ylpeydessäsi tahdoit pettää
elämänsä onnesta -- jolta olet rakkaan sisaren murhannut! Jalomielisenä
repii hän velka-kirjan palaisiksi, jonka olet ulos antanut,
jalomielisenä uhraa hän sen, joka tekee häntä silmissäsi sinun
yhden-kaltaiseksesi, pelastaakseen sinut! -- Sinä olet naurannut
hänelle ja viskauttanut häntä ovelle, kuin hän, työmies, uskalsi
ojentaa likaisen kätensä tyttärellesi. -- Työ on häntä tehnyt sinun
laiseksesi, ja tiedä, veljeni: se se on, joka, niinkuin pyhäin
kirkkaus, ympäröitsee suuren maan, joka kannattaa maailman! --
Valta-istuimen kunnian-taivaan alla, sen portailla, olet häntä löytävä,
niinkuin työmiehen majassa -- (kulissien takaa kuuluu laukaus.)
MAHLOW (Niinkuin heräten unesta:) Mitä se oli? Se oli laukaus! Pian,
pian, etsikää taloni läpi!
TUOMAS (Tulee peräovesta:) Armollinen herra, laukaus tuli nuoren herran
huoneesta!
MAHLOW (Hyysähtää ja lankee tuoliin:) Oi Jumalaani! -- Poikani
kuollut!!! (Vähän vai'ettuaan tuijottaen ympärilleen:) Ei kyyneltä
silmissänne -- ihmisellinen sääliväisyys on kuollut! (Noustessaan ylös
-- vähän vai'ettuaan:) Minulla ei ole enään mitään täällä tekemistä.
Kerjäläis-sauva kädessä, lähden minä vieraasen maahan tehdäkseni työtä!
(Hetken ääneti:) Asukoot ahkeruus ja työ tästä alkaen näissä huoneissa!
(Menee Emilian luokse, ja panee hänen kätensä Ernstin:) Rakastakaatte
toisianne ja tehkää työtä, silloin ei onni teitä milloinkaan jätä!
(Kääntyy lähteäkseen.)
JOHN. Niin poikani, tee työtä! Sillä työ on maan suurin voima!
Loppu.