4:s Kohtaus.
Mahlow. John.
MAHLOW (Juosten John'ia vastaan:) Mitä tahdotte? -- Kuinka te
uskallatte tulla talooni?
JOHN. Jälkimäistä pyydän anteeksi, ja edellisestä voidaakseen
ilmoittaa, pari minuuttia.
MAHLOW. Pitkättä puhetta -- minulla on vähän aikaa.
JOHN. Minä tulen teitä rukoilemaan. Laskekaa se nuori mies, joka teidän
käskystä eilen illalla otettiin kiinni, taas vapaaksi. Pelästys on
kuolettanut hänen sisarensa -- Te itse olitte läsnä -- ja ei ketään ole
siellä, joka voisi saattaa ruumiin rauhaan. Te tiedätte, armollinen
herra, ilman teidän käskyänne, teidän kanteen takaisin ottamattanne,
hänen kyllä viikot, jaa kuukaudet täytyy olla vapaudetta -- mitä hänen
kuolleesta sisarestaan tulee?
MAHLOW. Se on minusta se sama. -- Joka ihminen on onnensa seppä! Hän on
varas, hävytöin nuorukainen, viettelijä, joka ei hävennyt houkutelemaan
isännänsä tytärtä huoneesensa. Sentähden kohtaa häntä oikea rangaistus.
Lain koko ankaruus on häneen käytettävä -- sen tahdon minä maailmalle,
tehdäkseni häntä vahingoittamattomaksi, sen olen kunnioitetulle
nimelleni velvollinen. Ja nyt jättäkää minua! Jos olette semmoista
toivoneet, niin oli teidän tänne tulonne turhaan.
JOHN. Onko hän varas?! -- ettekö niin sanoneet, armollinen herra? --
Minä voisin teille toteen näyttää, ett'ei hän sitä ole! -- Tyttärenne
-- taikka oikeastaan Emilia Heeren, on hänen tahdotta, jaa, hänen
kotona olematta, eilen ensimäisen kerran ollut hänen huoneessaan, --
voisin teille senkin todistaa! -- Tahdotteko sitä, armollinen herra.
MAHLOW. Sen voitte oikeudessa tehdä?
JOHN. Silloin se voisi olla myöhään, oikean varkaan rangaistamatta --
silloin voisi se olla myöhään hävyttömän petturin, viettelijän, riiviön
mainitsematta laskea. -- Se on teille eduksi toivoa molemmat. -- Vielä
kerran: Laskekaa Ernst Herbig vapaaksi!
MAHLOW. En, en, ja vielä kerrankin en! Ja nyt jättäkää huoneeni! En ole
tottunut kauvan puhumaan ihmisten kanssa teidän lajianne.
JOHN. Ihmisten kanssa minun lajiani? -- Olen rehellinen mies, herra!
MAHLOW. Joka eilen uhkasi itse täyttää se, josta hän tänään rukoilee,
joka rohkeni minulle uhkauksen silmiini lausua: minun pitäisi
kavahtaman itseni, ett'en minä itse yhtenä päivänä kerjäläisenä
kerjäläisen edessä seiso. Luulettekos minun sitä unhottaneen?
JOHN (Hetken ääneti, katsoessaan häneen terävästi:) Katson teihin, ja
etsin turhaan, sanaa ihminen kasvoissanne lukeakseni. -- Te suljette
köyhän vankeuteen, ettekä edes salli, että hän hautaan veisi kuolleen
sisarensa. Viha, ilkeä kosto surmaa joka ihmellisyyden tunnon teidän
rinnassanne. (Hetken ääneti:) Murhan olet sielullesi tuottanut,
tahdotkos vielä saada edes-vastaukseksesi ihmisen mielipuolisuutta?
Eikö hän hurjistuneena ole tärisyttävä ristikkoa, eikö hän
pääkallollaan telkimiä vastaan ole juokseva, särkeäkseen ovea, joka
eroittaa häntä rakkaalta sisarelta?! Tiedätkös mitä se on, kadottaa
ainoa sisar ijän kukoistuksessa? Onko onni koskaan saattanut sinua
veljen taikka sisaren paarille? -- Ei, ei!! toisin tykkisi sydämmesi,
sinä tuntisit ihmisellisyyttä -- vaikka sekin vaan olisi hengen-vedon
kestäessä! -- (Hetken ääneti:) Katson sinuun kummastuneena -- kylmä ja
kuolleet on kasvojesi muoto -- tappeluiden rauha on kasvoillasi --
sillä sydämmesi ei lähetä rakkautta eikä elämää niiden juovoihin! --
MAHLOW. Rajupäinen kerjäläinen! Rohkenetko sinä minua talossani
solvaista? Mikä minua pidättää sinua renkieni kautta viskauttamasta
kadulle?
JOHN. Niin, -- anna renkisi rääkätä minua -- huuda heidät tänne, että
he heittäsivät köyhän kyttyräselkäisen rappuisia myöten alas! -- Jo
kerran olen sinun tähden jalan polkemisen saanut -- jo kerran täytyi
minun sinun tähden jättää, kotoni ja isänmaani. -- (Hetken ääneti:)
Katsele minua ja etsi kasvoissani juovaa, joka muistuttaisi sinua
siitä, jonka sinulle maan päällä pitäisi pyhin oleman: isästäsi!! --
Niin! -- jaa! isäsi ylenkatsottu, rääkätty, jaloilla poljettu poika --
inhottava, punatukkainen, kyttyräselkäinen Johan Berger seisoo
edessäsi!!!
MAHLOW (Hyysähtäessään:) Veljeni!
JOHN. Ei! ei veljesi! -- Sama isä on kyllä meitä siinnyt -- mutta se ei
valtuuta sinua minut niin kutsumaan! --
MAHLOW (Suuressa ahdistuksessa:) No -- ja mitä tahdot täällä? Mikä
pakoittaa sinut piilostasi valkeuteen? Tuletkos kerjäläisenä
häväistäksesi kunnioitettua nimeäni? Taikka tuletkos saamaan perintösi?
Olen kutsuttanut sinua kaikissa maissa sanomalehtien kautta -- et ole
ilmoittanut itseäsi -- oikeus on julistanut sinut kuolleeksi -- minulle
omaisuutesi määrännyt -- ei sinulla enään ole mitään minulta
vaatimista!
JOHN. Sen tiedän -- ja minä olen luopunut kaikesta. -- Enkä tulekaan
sinun kunnioitettua nimeäsi solvaisemaan; sillä köyhyys ei häväise;
mutta sydäntä kristillisettä rakkaudetta ylenkatsoo koko ihmiskunta! --
(Hetken ääneti:) Vielä kerran, tahdotkos sen minulle vieraan
nuorukaisen, Ernst Herbig, laskea vankeudesta?
MAHLOW. En!
JOHN. No, antakoon Jumala, että kerrankin ihmisten sydämmet sykkivät
sinulle hellämmin, jos onnettomuus sinua kohtaa -- jos kerran seisot
lapsen paarien vieressä! Oi, en maailman aarteiden edestä tahtoisi niin
kuollutta, palannutta sydäntä kantaa rinnassani kuin sinä!!! -- Jääkää
hyvin, herra von Mahlow -- ja älkää unhottako, että olette köyhän,
kyttyräselkäisen veljenne ajaneet ovelle! (Menee peräoven kautta ulos.
Mahlow vasempaan pois.)
Muutos. (Hyvin kalliilla huonekaluilla varustettu vastaan-ottohuone
isän Johnin luona. Vasemmalla ja oikealla kaksipuolisia ovia.
Vasemmalla ja oikealla ikkunoita. Rikkaita, jos mahdollisesti
kullattuja huonekaluja. Seinillä tauluja j.m.)
5:s Kohtaus.