ERNST. Ja saanko kysyä, mintähden minua otatte kiinni?
POLIISI-KOMMISSARIUS. Te olette syytetyt varkaudesta.
EMILIA. Keltä? Kuka sen rohkenee?
MAHLOW. Sinun pitää paikalla lähtemän minun kanssani.
EMILIA. Väkivalta vaan on minua saava tästä huoneesta!
MAHLOW. Niin väkivaltaa tahdonkin käyttää.
ERNST (Tuijottaessaan eteensä:) Varas! -- Minä varas! Oi äitiä, kalpeat
kuolemanposkesi arkussa punastuvat sanoista: poikasi varas!
(Kiivastuen:) Ken rohkenee minua niin kutsua?
JOHN. Minä takaan tästä miehestä! Takaan koko omaisuudellani hänestä!
-- (Mahlow'ille:) Pidättäkää itsenne, herrani! Katsokaa ympärilleni,
siinä makaa sairas nainen, tämän miehen sisar, jonka hänen pitää
elättää ja joka kenties kuolee pelästyksestä. -- Älkää manatko murhaa
teidän omatunnollenne!
MAHLOW. Kuka olet kurja, että uskallat sekaantua asioihini?
JOHN. Kuka olen? -- Rehellinen mies, joka ei kenenkään edessä luo
silmiänsä maahan. -- Ylenkatsotteko te minua sentähden, ett'en minä
kanna nuttua niin hienosta verasta, kuin te? ett'en minä seuraa uutta
muotia, kuin te? Kunnioitusta ijälleni -- minä pakotan kyllä
kunnioitusta siitä, mitä teen! --
MAHLOW. Tehkää velvollisuutenne, herra komissarius!
EMILIA. Pidättäkää itsenne, isäni! hän on syytöin!
MAHLOW. Pois, pahan-tapainen tyttö!
EMILIA (Hiljaa Mahlow'ille:) Vielä kerran, isäni, jos te saatatte häntä
syytteen-alaisten penkille, niin todistan minä, tyttärenne, teitä
vastaan, ja näytän todeksi, että Kaarle von Mahlow on varas!
MAHLOW (Kiivastuen ja nostaen keppinsä:) Ääneti, hävytöin, taikka
unhotun!
ERNST. Jaa, koskekaa häneen, ja minä surmaan teitä!
JOHN. Mitä te vaaditte takaukseksi tästä miehestä? Tässä on 10,000 --
(etsiessään taskuissaan:) Ah! olen mennyt rahatta ulos.
MAHLOW (Nauraa pilkallisesti:) Ha, ha, ha! Sinä tahdot kenties hänen
edestä maksaa ne pennit, jotka sinä kadunkulmissa olet saanut? Astu
syrjään, kerjäläinen, ell'et tahdo hänen kaltaisena tulla kohdelluksi!
ERNST. Tauvotkaa rukoilemasta, ystäväni! Mitä minulta tahdotaan? Tiedän
itseni puhtaana kaikesta rikoksesta, he voivat minua syyttää,
mutt'eivät tuomita!
EMILIA. No hyvä, mene vankeuteen, rakkauteni seuraa sinua sinnekin. Ole
vakuutettu, ett'ei mikään maan voima ole minua pakoittava milloin
toisin ajattelemaan.
JOHN. Niin, poikani, mene, kuitenni olet sinä puhdistettava, ja sen
heittiön, jonka tähden sinun nyt täytyy kärsiä, häntä minä paljastan.
Sinä olet syytettävä, mutta hän on tuomitettava. Ennenkuin tunti on
mennyt, olet vapaa. -- Mutta te, herra, kavahtakaa itseänne, ett'ei
päivä tule, jolloin te kerjäläisenä kerjäläisen edessä seisotte!
MAHLOW (Nauraa pilkallisesti:) Ha, ha, ha! Oletkos karannut
hulluin-huoneesta? Kummitteleeko aivossasi? -- Kurja, raihnas olento!
Ha, ha, ha!
ERNST. Tehkää velvollisuutenne, herra komissarius! Minä itse muistutan
teidät siitä!
EMILIA (Ojentaessaan Ernstille kätensä:) Toistemme jälleen näkemiseksi
-- ja pitääkö niin oleman -- (silmäyksellä Mahlowiin:) niin itsekin
syytteen-alaisten penkillä! -- (menee Marian luokse:) Elä hyvin,
sisareni! Jumala, joka viattomuutta varjelee ja suojelee, on oleva
kanssasi, ja sinua siunauksellaan varjeleva. (Suutelee häntä:) Oi
Jumalaani, mikä se on? -- Huulensa ovat kalpeat -- otsansa kostea ja
kylmä! -- Laupias Jumala! -- Hän on kuollut!
ERNST (Syöksee itsensä esiin:) Kuollut! -- Maria! -- Sisar! -- Vaan
silmäys! -- Vaan sana! -- Avaa sulot silmäsi vielä kerran vaan! -- Anna
minua lukea niissä, ett'et usko tätä julmaa syytöstä! -- Ha! hän
tointuu. (Äänettömyys.)
MARIA. Mintähden -- panette ikkunan kiinni?! -- Avatkaa -- avatkaa
pian! -- (Hetken ääneti:) sieluni -- tahtoo halkaista verhoituksensa --
jättää vankeutensa -- ja paeta ijäiseen -- vapaasen luontoon!
(Ikkunalle tuijottaen:) Oi, kuinka he viittavat -- sieltä taivaan --
kannelta -- kuolleiden rakastettujeni ystävälliset silmät. -- Jaa --
jaa -- minä tulen -- minä tulen! -- -- (Hetken ääneti. Ikäänkuin
kovasta unesta heräävänä:) Ernst -- veljeni. --
ERNST. Tässä olen, sisareni!
MARIA (Hyvin heikkona:) Minä kuolen -- jaa -- minä tunnen sitä, minä
kuolen! -- Kuule minua ja lupaa täyttää viimeinen pyyntöni! -- Ihan
äitini haudan viereen haudata minua -- minä soisin kerran parhaan äidin
sivulla -- uuteen elämään herätä. -- (Hetken ääneti:) Vielä yksi! --
Lupaa minulle -- äitini hautaa -- niinkuin minunkin -- ruusuilla ja
kukilla kaunistaa -- ei meitä unhottaa. -- Oi, se tekisi minua
onnettomaksi -- jos näkisin hajonneen haudan kalmistossa -- ja ajatus
joutui aina mieleeni: -- Täällä lepää köyhä -- jota ei kukaan ole
rakastanut! -- Oi! -- Sydämmeni -- Elä hyvin -- veljeni -- (hän on
kuollut.)
ERNST. Kuollut! Kuollut! (peittää kasvonsa molemmilla käsillään ja
lausuu, langetessaan hänen viereen polvilleen:) Oi Jumala taivaissa,
koettelemuksesi on kova! (Jää peitetyillä kasvoilla sisarensa jalkojen
juuressa polvillaan, ja ei kuule mitään seuraavasta, kunnes hän itse
puhuu.)
JOHN (Hetken ääneti -- sitte Mahlowille:) Astu tähän, sinä julma
ihminen, ja katso tekojesi uhri! -- Nälkää ja kurjuutta olet näiden
päiden päälle heittänyt -- sillä olet ryöstänyt tältä rehelliseltä
mieheltä työn. Olet syyttänyt häntä varkaaksi, ja missä hän vaan työtä
etsi, ajettiin hän pois. -- Nälkä ja kurjuus eivät ole olleet sinusta
kyllä -- vielä kuoleman piti sinun tuottaman hänen majaansa. -- Katso
tähän, siinä lepää uhri, katsele hänen kasvoihinsa -- se on enkelin
kuva! -- Olet itse temmaissut häntä ahnaalta pojaltasi. Mutta sinua
kohtaa poikasi synti, sillä sinä olet laimiin-lyönyt hänestä tehdä
ihmisen!
MAHLOW (Koskettuna:) Kuka olet, ihminen?!
JOHN (Nöyrästi:) Kerjäläinen, armollinen herra! jonka nuttu on kulunut
ja valennut, mutta joka kuitenni kantaa sydämmen rinnassa --
(kiivastuen:) joka sykkii jalommin kuin sinun! (nöyrästi:) Kerjäläinen
olen, armollinen herra!
ERNST (Marian luona:) Kuollut! -- Mariani kuollut! (Hetken ääneti,
noustessaan ylös:) Sepä hyvästi! Sinä paras sisarista! Koko elämäsi oli
vaan suruja, puutetta ja köyhyyttä. -- Jumala oikeuden pitävä on sinua
siellä ylhäällä palkitseva siitä, mitä täällä olet kärsinyt!
JOHN (Astuen esiin:) Rauha ja lepo hymyilevät hänen otsallaan. -- Itse
musta kuolema oli säälivämpi kuin ihmiset! -- Hän on surut ja puutteen
hänen poskiltaan pois suudellut! -- Lepää rauhassa! (Suutelessaan hänen
otsaansa:) tyttäreni!
ERNST (Syleilee sisartansa vielä kerran, suutelee hänen kättä ja otsaa,
langetessaan polvilleen, nousee hetken ääneti oltuansa ylös ja lausuu
peritteleväisyydellä:) Nyt olen valmis seuraamaan! (Kaikit ovat
aikeissaan mennä.)
Esirippu lankee.