EMILIA. Ei niin, kutsu minut sinuksi, kutsu minut sisareksi, Maria.
Minä olen ylpeä siitä, jos minua siksi kutsut.
MARIA. Oi, sinä olet enkeli! -- Kuin minä sinua ensi kerran näin --
äitini haudan vieressä -- silloin minusta oli niinkuin olisi Jumala
lähettänyt yhden enkelistään maahan, lohduttamaan minua. -- Jaa -- sinä
olet lohdutuksen enkeli. -- (Hetken ääneti:) Ja tuo löyhkä nuorukainen
onko hän veljesi.
EMILIA. Älä ajattele häntä, Maria!
MARIA. Hän on minua solvaissut -- tahdon antaa anteeksi, vaikk'en
unhota. -- Neljässä toista päivässä on hän vainonut minua -- käydessäni
iltaisella äitini haudalla -- hän ja vielä toinen nuorukainen. --
Ernst, vie minut ikkunalle ja aukaise se -- vereni on niin lämmin --
hengen-vetoni niin lyhyt.