KAARLE (Juoksee hänen perästä, ottaa häntä syliin, ja tahtoo suutella
häntä:) Sen edestä saat rangaistusta, sen edestä jaan minä muiskun.
EMILIA (Astuessaan heidän väliinsä eroittaessaan heitä:) Jättäkää
paikalla tämä huone, herra von Mahlow!
KAARLE. Sisareni!
EMILIA. Älkää kutsuko minua niin! -- En ole, en tahdo olla sisarenne.
-- Minä häpeän, jos te vierasten läsnäollessa minua niin kutsutte! --
Ne siis ovat kiitetyt pää-ajatuksenne, jotka eivät kärsi eivätkä salli,
että minä työmiehen kanssa julkisesti ja rehellisesti menen yhteyteen?!
Tahraan nimeäni, Jos minä, sydämmeni rakkaudelta pakoitettuna, astun
ihmisten piiriin, ihmisten, jotka ajatustenne mukaan kuuluvat
ihmillisen seuran alhaisimpiin?! Mutta te hiivitte näiden ihmisten
majoihin, tehdäksenne konnantöitä, kylvetäksenne onnettomuutta ja
syntiä. -- Ajatuksenne näkyvät vaan antavan etuisuutta pahoille
tavoille! --
KAARLE. Emilia!
EMILIA. Mitä te tahdotte täällä? Miksi olette tämän tytön veljen
valheella ja petoksella poislähettäneet? -- Estämättä voidaksenne
harjoittaa konnan-työtä? Tiedättekö, kuka tämän tytön veli on?
KAARLE (Painavasti:) Oi jaa, mamseli Emilia -- hän on työmies Ernst
Herbig!
EMILIA. Niin, ja lisätkää siihen: sulhaseni! -- Minä tiedän, mitä te
sillä irvistyksellä tahdotte sanoa, mutta minä olen varustettu
rohkeudella taistelemaan kokonaista joukkoa semmoisia ilkiöitä vastaan.
Totuuden pitää ja täytyy voittaa valheen!
KAARLE. Te seuraatte minua paikalla isäni luokse.
EMILIA (Ylpeästi:) En käy teidän kanssanne kaduilla. -- Jättäkää meitä?
KAARLE. Silloin minä olen käyttävä väkivaltaa!
13:s Kohtaus.
Entiset. Ernst.
ERNST (Syöksee Kaarlen päälle, tarttuu hänen käsivarteensa ja vetää
häntä väkevästi esiin;) Ha, ilkiö! -- Eikö se jo ole sinulle kylläksi,
että olet tuottanut murhetta ja puutetta majaani, pitääkö sinun myös
koettaman saastuttaa se pahuuksilla, rehellistä nimeäni häpeällä
tahrataksesi?
KAARLE. Laskekaa minua irti!
ERNST. Vielä sana, ja minä muserran tyhjän kallosi! (laskee häntä
irti:) Älä liiku paikalta, taikka ruhjon sinua, kuin hauraan ruovon! --
Maria, onko hän solvaissut sinua?
EMILIA (Astuessaan esiin:) Minä olen häntä varjellut!
ERNST. Emilia!
EMILIA (Ojentaen hänelle käden:) Ernst! -- Sattumus on saattanut minua
tämän konnantyön jäljelle. Uusi herra von Mahlowin palvelija juoksee
rappuisista alas, minun aikoessani mennä ylhään. Hän kantaa kirjeen,
jonka hän pudottaa astuessaan ohitseni. Nostan sen maasta ja luen
ulkokirjoitusta. Kysyn: keltä on kirje? Ja hän vastaa: nuorelta
herralta. Olin kuoleman tuskissa, sillä se oli minulle mahdotonta
näkemättä päästä talosta, ja että kirje sisälsi jotakuta hävytöintä,
sen tiesin varmaasti.
ERNST. Kiitän sinua! -- Tässä, heittiö, on sinulle 20-taalerisi: Jätä
asuntoni! Minua on isäsi ajanut talostaan, koska olin köyhä ja rohkenin
rakastaa hänen tytärtään -- mutta sinua rojahutan asunnostani, koska
olet hävytöin heittiö! (tarttuu hänen käsivarteensa ja vie häntä
peräovelle, avaa sen ja heittää häntä ulos.)