ERNST. Tulemme, isä John.
JOHN. Hyv'yötä!
ERNST. Minä saatan teitä rappuisista alas, sillä se rupee jo
pimenemään. (Ernst ja John perä-oven kautta pois.)
9:s Kohtaus.
Maria, sitte Ernst.
MARIA (Hetken ääneti:) Mitä meistä tulee? -- Kohta on kesä loppunut, ja
talvi löytää meitä valmistumattomina. -- Ei työtä! Oi, näissä sanoissa
on köyhän horna! -- Ei työtä! -- Velan-antajat hätyttävät ja me olemme
toivotta voida tyydyttää heitä.
ERNST (Tulee takaisin, kirje kädessä:) Tässä on kirje -- luultavasti
aptiekarilta, joka minua nukittaa ja oikeuteen kutsumisella uhkaa. En
hirviä avata sitä. (Aukaisee kirjeen:) Kaikki-valtias Jumala! -- Mikä
se on?? -- Raha!! -- -- Sisar! Maria katso! 20 taaleria. -- -- Niin,
sinulla oli oikein, isä John: Luota Jumalaan, hän on sinua lähin, hädän
ollessa suurimpana!
MARIA (Kyyneleitä silmissään:) Ennenkuin aamu tulee, voipi muuttua! --
Kiitän sinua, kaikkivaltias Jumala!
ERNST. Kirje on kanssa! (luettuaan:) Iloitse, sisar! riemuitse, me
olemme pelastut! -- (Syleillen häntä:) Nyt pitää sinun hoiteleman
itseäsi, ei sinun pitä työtä tekemän, ja suloiset silmäsi -- sinun ei
pitä enään näkemän niitä punaisiksi ja kipeiksi, sillä että pitkin öitä
työskentelet neulalla, muutamia penniä ansaitaksesi. Minä voin nyt
meistä molemmista pitää huolta. -- Hyvät lämpimet talvivaatteet pitää
sinun saaman ja lämmin huone, kun pakkanen tulee. Kaikki, kaikki
maksetaan, ei kukaan ihminen kaupunnissa voi kehua, että hänellä on
penniäkään meiltä saamista. (Antaa Marialle kirjeen:) Mutta, minun
täytyy pois!
MARIA (lukiessaan kirjettä:) Sinun täytyy pois?! -- Sinä aivot jättää
minut?
ERNST (Antaen hänelle käden:) Eikö minun täydy?
MARIA. Mutta kuka minua varjelee, ollessani yksinäni? Isä John ei ole
enään täällä talossa! Tiedäthän melkein joka tiellä, jota minun käymän
pitää, kahden nuoren miehen minua vainovan ja tarjouksillaan
loukkaavan.
ERNST. Ja kuitenni kysyn sinulta: eikö minun täydy? -- Olet vahva,
Maria, sillä sinulla on luonne! He ovat pois ollessani sinulle yhtä
vähän vaarallisia, kuin tähän asti ovat olleet. Mutta, minun pitää
joutuman. Kello 7 menee viimeinen juna, ja huomenna varhain odotetaan
minua jo. -- Tässä, rakas sisar, on sinulla 15 taaleria -- viisi
taalaria piisaa kyllä matkalle. Maksa niillä leipuri ja aptiekari; ja
huomenna varhain kello 9 menet isän John luokse, kerro hänelle
onnestamme, ja rukoilen minä häntä hyvin useasti tulemaan sinua
katsomaan. Huomen-iltana saat jo minulta kirjeen. (Ottaa myssynsä ja
suoriaa menemään.)
MARIA. Etkös tahdo ripustaa ympärillesi päällys-nuttusi, yöt ovat
kylmät?
ERNST (Hämille tulleena:) En -- anna -- käy ilman sitäkin.
MARIA. Mitä se on? Mintähden olet niin hämillä?