EMILIA. Antakaatte meitä yksinämme puhua, isäni!
MAHLOW (Tuomaalle, joka aikoo mennä:) Sinä jäät! -- lähetä tämä kirje
paikalla sen omistajalle.
EMILIA. No hyvä, syyttäkäätte häntä varkaudesta, hän on syytöin, niin
totta yksi Jumala taivaassa elää. -- Syyttäkäätte häntä -- minä itse,
tyttärenne, rupeen puolustamaan häntä teitä vastaan. Löytyy vaan yksi
keino hänen puhdistukseensa: minä ilmoitan varkaan -- ja tämä varas on
-- (tarttuessaan hänen käteensä ja hiljaalla äänellä:) Kaarle von
Mahlow, poikanne!
MAHLOW (Hyysähtäessään:) Poikani?!