EMILIA. Voi suuren jalon sydämmen rinnassa kantaa! Työssä on arvosi!
Kunnia työmiehelle -- ylenkatse joutilaiselle! -- Minä tunnen rikkauden
kohtalaiset päivät. -- Työssä vaan on elämän höyste! -- Tässä on
käteni, ja sen valan, jonka minä itselleni äitisi ankean haudan
reunalla annoin, panen toisen kerran käteesi: älä jätä minua, minä olen
ijästi sinun!
ERNST (Tarttuen hänen käteen:) Nouskoo siis esteitä esteitten päälle
vuoriksi -- minä tahdon kaikkein elementtien, kaikkein pahuuksien ja
vastusten, kaikkein ihmisten turhien uskojen kanssa taistella sinusta,
ja kävisinkin katoon: olen sinun, sinun ijästi!! (sulkee häntä
syliinsä.)
KAARLE (Jättää toisten näkemättä piilopaikkansa ja pujahtaa
varpaisillaan vasemman oven kautta pois.)
EMILIA. Oi, sen tiesin! Sielusi on suuri ja puhdas, niinkuin kätesi
vahva ja voimakas. Anna heitä korskeilla heidän loistavasti vaatetuilla
palvelijoillaan, jotka seuraavat heitä, niinkuin hyödyttömien päivien
kalpeat varjot. Tempaise heidän elämänsä päivistä meluava ilo, ja
ilettävä luuranko tyhjällä pääkallolla irvistelee sinua vastaan. Sinä
olet mies! Sillä jaloimman, jonka Jumala sinulle antoi, ajatuksen, olet
Luojasi kunniaksi muodostanut.
ERNST (Asettaen kätensä kaavan päälle:) Tässä on voimani ja
ahkeroitsemiseni todistus! En milloin ole tuntia elämästäni
hyödyttömänä antanut kulua!
EMILIA. Jokaista työtä seuraa siunaus!
(Mahlow ja Kaarle, edellinen puettuna lähteäkseen ulos,
keppi kädessä, tulevat vasemmalta ja jäävät seisomaan
oven luona. Tuomas astui samassa perä-ovesta ja sai von
Mahlowilta viittauksen olemaan hiljaa. Tuomas jääpi kädet
ristissä perässä oven luona seisomaan.)
ERNST. Mutta nyt tahdon kaksinkertaisesti tehdä työtä, sillä se
tarkoittaapi saavuttaa kohtaa, joka tekee minua onnellisimmaksi
ihmiseksi. Minä tahdon tehdä työtä, ahkeroida! kunnes minä koko
ihmiskunnan edessä voin vaipua avattuun syliisi, sinua vapaasti ja
maailman nauramatta voin puristaa rintaani vastaan! -- (Syleillen
Emilian, jonka pää nojautui hänen rintaa vastaan; panee Ernst kätensä
Emilian pään päälle, ja lausuu, katsoessaan ylöspäin:) Herra, anna
minulle voima ja terveys työhön! Amen!
EMILIA. Amen!
5:s Kohtaus.
Mahlow. Kaarle, Emilia. Ernst. Tuomas.
MAHLOW (Syöksessään itsensä eteen:) Tuomas! huuta väkeni, että he
viskaavat tämän hävyttömän ovesta ulos!
EMILIA. Isäni! |
| Yht'aikaa, juostessaan erillensä.
ERNST. Mitä se oli! |
MAHLOW. Hävytöin nuorukainen, kuinka sinä rohkenet likaisilla käsilläsi
koskea lastani? Kuinka voit juleta nostaa silmäsi herrasi tyttäreen?