MAHLOW. Tuomas! Vielä asia! -- Tässä on kirje, allekirjoitettuna: Ernst
Herbig -- se on yksi työntekijöistämme?
TUOMAS. Niinpä on.
MAHLOW. Hän pyytää minulta edeltä-maksun -- hänellä on velkoja ja
tahtoo sillä ne maksaa. -- Tunnetkos sinä sen ihmisen?
TUOMAS. Hän on tehtaassamme oppinut, ja hän se on, joka ne uudet
höyryvaunujen parannukset keksi.
MAHLOW. Ihan oikein -- minä muistan. En muistele nimiä.
TUOMAS (Syrjään:) Valitettavasti vaan numeroita!
MAHLOW. Hän kirjoittaa minulle myöskin eräästä uudesta keksinnöstä,
eräästä uudella tavoin tehdystä ketruu-koneesta.
TUOMAS. Joka on hyvin oivallinen ja vissisti tuottaa suuria summia.
MAHLOW. Vai niin? -- Tunnetkos sen?
TUOMAS. Tunnen, armollinen herra!
MAHLOW. Mutta kuinka on hän joutunut velkoihin?
TUOMAS. Hän on menneellä viikolla haudattanut äitinsä ja on, liian
kovasta ahkeroitsemisesta, liki 6 viikkoa ollut sairasna.
MAHLOW. Se ei ole mikään syy velkoja tehdä.
TUOMAS. Hänen tulonsa ovat vähäiset.
MAHLOW. Ja hänen tarpeensa ovat vähäiset. -- Kuin hän tulee, laske
hänet sisään -- mutta hänen pitää kohta tuleman, sillä minulla on vähä
aikaa. Muuten en ole kenellekään puhutettavaksi. (On puhuessaan pannut
piironkinsa kiinni ja ottanut avaimen pois. Menee vasempaan.)