Kavahda kansa kun tulevi yö,
jona palolta taivas näyttää,
ukkosen vaaru kun leimahtaa
ja pelolla povesi täyttää!
Jos se jo runteli sukusi muun
ja sen pimeille poluille johti,
huomena sinuun se iskeä voi
ja välkkyä kurkkuas kohti.
Kavahda kansa, kun päivä on sees
ja kiusaaja lahjoja tyrkkää,
kynnä sa kiviä ennemmin
ja astele tietäsi jyrkkää!
Älä sinä päätäsi paljasta,
mies köyhäkin arvonsa tietää,
älä ole pöyhkeä kerskaaja
vaan mies, joka paljon sietää!
Älä sinä kuuntele kiusaajaa,
joka kuiskaa olkasi takaa:
"tässä on maa, minä annan sen,
kera lastesi saat sen jakaa!"
Jakohon sitte kun lapsesi sais,
ne lahjasta käräjöisi,
rikkaruohoina pellot ois
ja lopunkin vieras söisi.
Kavahda aatosta pienimpää,
että kotoiset tuomarit sortaa,
että nyt aikoihin kultaisiin
muka löytäisit uuden portaan!
Laho sekä liukas se porras on
ja sen koloissa käärmehet kierii,
juoksusannalle rakettu se on
ja se kanssasi kuiluun vierii.
Maaliman mahtiin et luottaa voi,
vaan luota sa omaantuntoon,
luota sa Luojasi lempeyteen
ja luota sa omaan kuntoon!
Kavahda kujeita kulkunen,
ne sun sydämmesi kukkia kitkee,
usko sa miehiin jalompiin,
ne sun kanssasi valvoo ja itkee!
Kavahda, kavahda uudestaan,
kun myrskyn jälkeen on hiljaa,
yötä ei tiedä yksikään,
jona varkahat tallaa viljaa!
7/6 99.