Suvi-illalla lähtehen partaalla
kolme rikasta neitoa teiskui,
punakengät ne narskui ja soljet soi
ja helmat ne kahisten leiskui.
Ja lähde se välkähti puvuistaan,
helorenkaista kultaisista,
ne neidot ne riiteli rahoistaan
ja suurista sulhaisista.
Sous silkkisen kaislan ranteelta
veenhaltija joutessansa,
hän naurahti neidot nähdessään
ja toitotti luikuriansa.
Jopa kaisla se metsänä heilahti,
valaskaloina lahnat uivat,
lepänlastut ne laivoina kelluivat
ja neidot ne hullaantuivat.
Ja kolmesta hopealaivasta
tuli kolmet sulhaset oivat,
kukin neito se antoi sormuksen
ja sulhaset kihloja toivat.
Ne koikkuivat hienolla hiekalla,
ne neidoille oli niin armaat,
takit niill' oli viheriän kirjavat
ja kaatiot hienot ja harmaat.
Veenhaltia saatti ne neitoset
kovin mielelle haikealle,
hän harakoiksi muutti ne sulhaset
ja sukelsi aaltojen alle.
Lens aidalle kolme harakkaa,
voi kuinka ne neitoja ilkkui,
ne nauraen näyttivät helyjään
ja sormukset nokassa kiikkui!