On pienellä linnulla mökkinsä
ja pääskyllä pesä hento,
se siihen perheensä perustaa
ja sillä on vapaa lento.
Taas latvoihin toiset rakentaa
ja linnatorneihin toiset,
taas toiset ei majaa laitakkaan,
ne vieraina käy kuin loiset.
Ja toisilla majansa maassa on,
ne pelkäävät aina hallaa, --
ei tiedä ne päivää päättyvää,
jona röyhkeän jalka ne tallaa.
On kansoilla asumasiansa
ja muutamat laaksoissa laulaa,
taas muutamat rämeissä, rotkoissa
tuvan kurkihirsiä naulaa.
Ja kansojen suuresta pellosta
on meillekin aidattu sarka,
se vaalivi onnen oraitaan,
se on nuori ja hallanarka.
Se kerran on nouseva lainehtimaan
vaikka kesänsä se kalliista ostaa
ja pilkatun pienestä voimastaan
se täysiä tähkiä nostaa.