Usva se souteli Suomennientä ajassa ajelevassa,
eikä näkynyt tähteä pientä tuttuna tuikkimassa,
Suomenlahdelle haahdet hajaantui,
himon häijyt henget räntään ryömien ui.
Solisi, kohisi, lunta tuiski itäisten ilmojen suista,
Virosta viimat kulki ja kuiski kovista koitteluista,
hiutuen himmeni majakkasainiot,
raukes rannikolle kosteat rauniot.
Silloin ilmassa viha vinkui hälyssä punaisen kauhun,
raanakivi se mereen sinkui, hajotti kuohuvan sauhun,
taivas selkeni maita heijastamaan,
näytti maalimalle rumasti runnotun maan. -- -- --