Huhun huuhkain se kohosi korven yöstä,
miss' istui ja peitteli pillojaan,
kevätlinnut se pois oli pesistä syöstä,
se kierteli, kaarteli rauhaisen maan.
Salon aukosta laaksoon se huutaen huhki
ja töytäsi puihin ja pensaisiin
talon tarhain ja lehdon leppien puhki
ja kylissä huutohon yhdyttiin.
Se nousee ja kasvaa ja sumua kyntää
ja miesten mieliä kiihoittaa,
se Laatokan rannoilta Lappiin ryntää,
sen alla kuohuvi levoton maa.
Tammikuussa 1899.