Elettihin ennenkin
ja tehtiin sitä työtä,
isot vihat kestettiin
ja monta halla-yötä.
Oli korvet kuurassa
ja nyt ne vihannoivat,
missä suolle kuiri sous,
nyt toukolaulut soivat.
Kahden tulen piirissä
ja aina surman eessä,
vettä tuolla, vettä täällä
sekä verta veessä.
Koskihan se ruoskan silmu
köyhän selkäpiitä,
joskin kuloon kukertui,
niin nousi taasen siitä.
Elää köyhä leivättäi,
se keito kiusoitettu,
suuruksena sammal on
ja iltaisena pettu.
Elää köyhä lämmöttä
ja vielä juosta viistää,
vaan ei elä köyhäkään,
jos ilman siltä riistää.
Mene silloin tietäjiin
ja kysy surman hintaa,
kuule tyhjää sorinaa,
mi kiertää pitkin rintaa!
Ei oo ajat entiset,
mut viel on ilmaa kyllä,
toivon puuska puhaltaa
ja tähtiyö on yllä.
Elettihin ennenkin,
ei luikerreltu loukkoon,
kynnettihin, kylvettihin,
laulettihin joukkoon!
9/3 99.