Tuomas Lincoln, Aappon muuttohaluinen isä alkoi mieliä taaskin
lännemmäksi niille kiitetyille tasangoille jotka aukeavat Ohiovirran
länsipuolella, ja jonne siihen aikaan uudisasukkaita virtasi.
Maaliskuussa 1830 lähti Lincolnin perhe matkalle. Se oli nyt kasvanut
12-henkiseksi joukoksi, vanhimpien tytärten mentyä naimisiin.
Parinviikkoisen hitaanpuoleisen matkan perästä saavuttiin Sagamonin
virran rannalle, lähellä Degaturia, Illinoisin valtiossa, jonne
asetuttiin.
Abraham Lincoln oli silloin yhdenkolmatta vuotias, kuutta jalkaa ja
neljätuumaa pitkä nuorukainen, sekä väkevä kuin metsolan mesikämmen.
Hänellä näyttää olleen aije pyrkiä itsenäisesti eteenpäin, koska hän
ei varsinaisesti ollut osallisena ei paremmin muuttoneuvotteluissa,
kun uuden tilan otossakaan. Mutta huolimatta siitä, hän auttoi isäänsä
uuden tuvan teossa, oli muassa, kun auaistiin maata viljelykselle, ja
hakkasi tavattoman lyhyessä ajassa sisarensa miehen kanssa aitatarpeet
kymmenen eekeriin vainioon, joka kylvettiin ja aidattiin. Tämäpä
työnsä tuottikin hänelle tuonnempana poliittisilta vastustajiltaan
liiannimen ja muutamat vastustajansa koittivat kömpelösti kyllä
nimitellä kansan suosiossa nousevaa Lincolnia aidasten kiskojaksi.
Kun uusi koti saatiin jommoiseenkin kuntoon, tavataan Aappo
kauppapalveliana kylän ainoassa liikehuoneessa, jonka omistaja itse
asui Springfieldissa. Kaupanhoitajan asema pienessä kylässä merkitsee
paljon, sillä kauppapuoti on usein jonkinlaisena tapaamispaikkana ja
ennen kaikkea saa tilaisuuden tutustua erilaisiin ihmisiin. Tämä toimi
oli siis jonkinlaisena kouluna vastaisen elämänsä suurempiin
tehtäviin, sillä varsinaiseksi kauppamieheksi ei Aaposta ollut. Väkeä
hän kyllä sai puotiin. Uteliaisuudestakin tultiin katsomaan tuota
suurikokoista, leikkisää kaupanhoitajaa, jolla riitti juttuja
iltakausiksi. Mutta tottapa antelias, ihmisiä miellyttävä ja kaikille
mieliksi tekevä luontonsa aiheutti senkin, että punnitessa antoi hän
aina runsaasti, mittasi ehkä liian paljokin, ja niin se kauppa
pikemmin alkoi kulkea perikatoaan kohden, kun sen olisi pitänyt paisua
ja varttua. Lincoln huomasi itsekin, ettei tästä toimesta ole hänen
elämäntehtäväksi ja mietiskeli sopivalla tavalla erota koko
kauppahommasta.
Sattui siihen aikaan puhkeamaan eräs noita niin usein sattuva Indiaani
kahakoita, jotka toisinaan olivat hyvinkin vaarallisia, paisuen
raskaaksi sodaksikin. Eräs Indiaani heimo, “mustan haukan” johdolla
hyökkäsi hävittämään Illinoisia ja Wisconsinin valtiota, ja tämä
hyökkäys uhkasi tulla vaaralliseksi. Abraham Lincoln innostui,
niinkuin nuorena innostuu, ja ollen paikkakuntansa huomatuimpia,
kokoaa vapaaehtoisen joukon, jonka oli määrä, vähän aikaa
harjoiteltuaan yhtyä varsinaiseen armeijaan. Joukko kokoontuu, ja
kysymys syntyi johtajasta. Useat esittivät joukon kokoojaa Lincolnia,
mutta siellä oli toinenkin, jonkinverran temppuja taitava ja
sotaväessä palvellut Kirkpatrick, joka kaikin tavoin koitti päästä
joukon johtajaksi eli kapteeniksi, niinkuin se sotilaskielellä kuuluu.
Kun siinä nyt oltiin kahta mieltä, niin sukkelapäinen Aappo esitti
valintaa: ne jotka haluavat Kirkpatrickia asettukoon riviin maantien
toiselle puolelle ja ne jotka tahtovat häntä järjestyköön tälle
puolelle. Tuumasta toimeen. Rivit järjestettiin, mitattiin, ja
havaittiin, että Lincolnin rivi oli puolta pitempi. Hänestä tehtiin
johtaja, seikka joka tuonnempana häntä itseään usein huvitti ja
nauratti. Indiaani kahakka saatiin tukahutetuksi ennenkuin uusi joukko
ehti pääarmeijaankaan.
Abraham Lincoln alkoi lukemaan nyt lakitiedettä päättäen valmistautua
asianajajaksi ja käytännölliseksi lakimieheksi. Lähiseudun
lakimiehiltä lainaili hän oppikirjoja, jotka mielelläänkin auttoivat
eteenpäin pyrkivää ja hupaiseksi toveriksi tunnettua kaskujen
kertojaa. Lukujensa ohella hoiti hän pienen kauppalan postimestarin
virkaa, kuletti kirjeitä toisinaan lakissaankin, kun milloin pikainen
asia sattui jonnekki sivukylään tai kaukaiseen uudistaloon.
Ollessaan postimestari vähäisessä New Salemissa, ja autellessaan
välitöikseen maanmittareitakin, samalla lukien lakitiedettä, kohtasi
hän Anna Rutledgen, erään maanmittarin tyttösen, jonka välille
ajanoloon kasvoi lempi niin kauniina ja niin puhtaana kun nuoruuden
rakkaus koskaan voi puhjeta ja kukoistaa. Yhä ahkerammin ahertaa Aappo
kirjojensa ääressä voidakseen suorittaa oikeustutkinnon, ja sitte
perustaa kodin, jossa vallitsee rakkaus, onni ja rauha. Ihminen
päättää, mutta Jumala säätää. Surullinen, sanoisin draamallinen
välikohtaus mursi Anna neidon hennon terveyden, ja pikemmin kun olisi
kukaan voinut odottaakaan, joutui hän mullan morsiameksi, ja niin
surullisen lopun sai Lincolnin nuoruuden lempi.
Abraham Lincoln oli ollut parikin kertaa ehdokkaana Illinoisin valtion
lainlaatiahuoneeseen edustaakseen piirikuntaansa, mutta joutunut
häviölle voimakkaamman demokraati puolueen tähden. Mutta nyt, ollen
juuri täyttämäisillään viisikolmatta vuotta, ja jatkaen yhä lukujaan,
valittiin hänet edusmieheksi valtionsa lainsäätävään kokoukseen. Tämä
oli ensimmäinen huomattava valtiollinen ennätyksensä. Ensimmäisen
istuntokauden päätettyä viimeisteli hän lainopillisia lukujaan ja
ryhtyi suorittelemaan tutkinnoita, jotka suoriutuivatkin kunnialla ja
Lincoln sai asianajajan lupakirjan, avaisten hänelle arvaamattoman
pyrkimyksen alan, ja edistymisen mahdollisuuden.
Vuonna 1837 muutti Abraham Lincoln Illinoisin valtion pääkaupunkiin
Springfieldiin, jossa vastainen kotinsa pysyi aina siihen asti kun sai
kutsun johtamaan Liittovaltain hallitusta vaikeina sotavuosina. Täällä
Springfieldissa tunnettiin hänet todellisena, lämminsydämisenä
kansalaisena, joka kohteli hellyydellä kaikkia, koitti auttaa
turvattomia ja antaa oikeutta vääryyttä kärsiville. Springfieldissä
puuhasi hän myöskin monien muitten ihmiskunnan hyvää tarkoittavien ja
aatteiden ohessa, raittiuspuhujanakin, niinkuin ennen on jo mainittu.
Mutta varsinaisen toimensa oli käytännöllisen lakimiehen monipuolinen
virka, ajaa asioita virastoissa ja oikeuksissa. Lincolnia alettiin
tuntea oikeuksissa eteväksi puolustajaksi, sillä suurella
varovaisuudella otti hän puolustaakseen sellaisten asiaa, jotka olivat
joutuneet kärsimään vääryyttä. Eräs tällainen huomiota herättävä
oikeusasia tapahtui hetimiten muutettuaan uuteen paikkaansa. Erästä
lesken poikaa alettiin syyttämään murhasta, joka oli tapahtunut
eräässä yöllisessä tappelussa. Tämän lesken poika tosin tunnettiin
viinaan meneväksi, ja juopotteli usein, mutta muuten perin
rauhallinen, eikä ollenkaan tappeliaksi tunnettu. Eräät, jotka
nähtävästi aiheuttivat kuoleman, koittivat sysätä syytä vähävaraisen
nuorukaisen hartioille. Lincoln otti puolustaakseen satimeen
joutunutta nuorukaista, ja havaitsi hänet aivan viattomaksi.
Todistajana oli eräs, nähtävästi itse pahasti syyllinen joka väitti
että hän näki selvästi kuun valossa, että juuri tämä nuorimies käytti
asetta. Murha tapahtui illalla. Lincoln näytti toteen, että sinä yönä
nousi kuu vasta aamupuoleen yötä, jotenka todistuspätevyys luhistui
lyttyyn, ja viaton sai vapautensa.
Abraham Lincolnin maine asianajajana, puhujana, ja terävä-älyisenä
politikoitsijana nousemistaan nousi. Kaksi kertaa hänet valittiin
Illinoisin valtion lainlaatiakuntaan. Mielipiteeltään oli hän
tasavaltalainen, ja rohkeasti hän puhui orjuutta vastaan, ollen
tunnetuimpia sen suunnan miehiä, jotka puuhasivat orjien
vapauttamista, tietysti aatteellisesti täytyi kansa kasvattaa tähän
historialliseen ennätykseen.
Springfieldissä tutustuu hän tohtori Toddiin, jonka kaunis tytär
seitsentoista vuotias Maria tuli mielitietykseen. Merkillistä kyllä,
että valtiollinen kilpailijansa, kaunopuheinen valtiomies, Douglas
myöskin yritti tuota “etelän kaunotarta”, jolla nimellä Toddin tytär
tunnettiin Illinoisin pääkaupungissa. Lincoln kumminkin voitti,
tuskinpa ulkonaisella kauneudellaan, jonka puolesta ei hän koskaan
saattanut ylpeillä, vaan pikemminkin sydämensä lämmöllä, ja tuolla
miehuullisuudellaan, jolla aina on ollut ja tulee olemaan suuri
vaikutus naisiin. Häät pidettiin marrask. 4 p. 1842. Muuten puolisojen
erilaiset luonteet ja kasvatus olivat omiaan täydentämään toisiaan.
Yhdeltä puolen oli eduksikin että ylpeän, hienon kasvatuksen saanut ja
korkealle tähtäävä rouva vähä niinkuin vaatimallakin sai tuon
alhaisen, vaatimattoman Lincolnin esiintymään arvonsa ja asemansa
mukaisesti. Mutta vaikutti kai Lincolnin vaatimattomuudella jonkun
verran hillitsevästi liian ylpeätuntoiseen, jospa tosin kauniiseen
rouvaansa. Viisas rouva huomasi selvästi mitkä edut miehellään on
tarjottavana valtiomies-uralla, ja viittaili varmasti pyrkimään
Washingtoniin, joka toivo lienee Aapollakin kytenyt vuosikausia.
Ollen nyt Illinoisin valtion huomatuin tasavaltalainen, puheenjohtaja
puoluejärjestössä ja valtionsa tasavaltalaisten yhteiskokouksissa
asetettiin hänet valtiopäivämies ehdokkaaksi, edustamaan Sangarum ja
Springfieldin piiriä Yhdysvaltain kongressiin Washingtoniin. Hän
tulikin valituksi v. 1846. Tämä oli taas ennätys sellainen, joka
aukaili hänelle uudet olot ajamaan orjien vapauden asiaa.
Liittovaltain kongressissa, tuolla hienosti sivistyneessä Washingtonin
kaupungissa herätti Lincoln, kuten odottaa voikin, huomiota. Hänen
kookas, korkea ulkoasunsa, hänen kaskuilla höystetyt puheensa, selvä,
ihmiskunnan parasta tähtäävät aatteensa ansaitsivat kunnioitusta jota
harvoin saa osakseen äsken valittu valtiopäivämies.
Kaksivuotisen virkakauden päätettyä palasi Abraham Lincoln
Springfieldiin. Hän oli päättänyt täydentää vielä tietopuolista
kasvatustaan. Hän huomasi olevansa monessa kohden jälessä niitä Idän
kuuluisia kaunopuhujia, jotka olivat saaneet lapsesta saakka opiskella
suotuisimmissa oloissa ja saavuttaneet akatemiallisia arvoja, ja ennen
kaikkia oppineitten hienon esitystavan ja kauniin kehittyneen kielen.
Lincoln päätti tässäkin suhteessa päästä yliopistossa olleitten
rinnalle ja alkoi uudestaan lukemaan sillä tarmolla ja ahkeruudella,
jolla hän oli elämänsä entiset ennätykset ansainnut.
Tähän kiinteään luku- ja kehityspuuhaan kului liki kymmenen vuotta,
tietysti niin ymmärrettynä, että hän harjoitti käytännöllistä
lakimiehen tointa, ja oli muassa politiikassakin. Arvaamattoman
tärkeää olikin Abraham Lincolnille tämäkin itsensä kasvattaminen
perinpohjaisten tietojen hankkimisessa niillä aloilla, joita yleiseen
sivistykseen kuuluvat. Häntä odotti suuret valtiolliset ja
yhteiskunnalliset tehtävät, joissa tarvittiin niinhyvin tietopuolista,
kun kokemukseenkin perustuvaa tietoa.