Meidän oiva täti Lotta,
Sellaista ei muut vain saa.
Vahinkomme kaikki totta
Hyvin päin hän sovittaa,
Sukat, housut, paidat ratki
Paikkaa, merkkii lakanatki,
Muistaa nenäliinatkin,
Keittää puuron, kahvinkin.
Kotiin lailla märjän hiiren
Koulusta kun hölkkäämme
Sateella, ken laittaa kiirein
Kuivat vaatteet yllemme;
Ken tuo sitte syödäksemme
Viilikehlon etehemme;
Jälkemme ken kuivailee, --
Jos ei niitä täti tee?
Äitikään ei paha meille;
Vaan on meillä vikoja:
Nyt jäi kaulus harhateille,
Nyt sai vaatteet tahroja,
Nyt on kampaamatta tukka,
Nyt on nurin toinen sukka.
Silloin äiti toruu jo:
Mitä teit taas, lapsi, noh?
Täti Lotta silloin vastaa:
Tuo on kodikasta vaan:
Kärsi, äiti kulta, lasta!
Lapsi tuhrii luonnostaan.
Kaulus oli eilen poissa,
Rintamusta ennen voissa,
Tukka siloinen on nyt;
Ken lie sukan kääntänyt?
Täten joka päivä Lotta
Pitää meidän puoltamme.