Yks jättiläinen on Pohjolassa.
Se herraks mielisi maailmassa;
Vaan kesin nukkuvi niin se, että
Voi häntä pahasti silloin pettää:
Kas, päivä vaan
Kelkkansa suistaa
Sen niskaluista,
Käy istuimelle sen istumaan.
Syksyllä valvoa taas se jaksaa,
Päivälle kepposen mielii maksaa,
Lähettää jäitänsä kirkkaina,
Pimeän, kylmän ja nietoksia.
Se näyttää näin
Kuin joku suuri
Maan herra juuri;
Vaan jättiläinen on renkinäin.
Mä hevoseksi sen valjastanki,
Kun jää on järvellä, maalla hanki
Jalkaani sen sidon ilman haittaa;
Se vetää kuormia, sillat laittaa.
Se muureja
Ja tornit, vallit
Ja parhaat pallit
Rakentaa sokurijauhoista.
Sä karski kuningas Pohjolamme,
Punaiseks nipistät poskiamme,
Mua usein tupahan ajeletkin,
Kärvennät kärpäsen siipysetkin;
Mut sievään vain
Käyn suksilleni,
Näin kaataakseni
Sun, talvijättiläs, palvelijain!