"Kuningas _ei_ ole mielenvikainen, mies poloinen -- ja sinä teet
paremmin, jos pysyt asioissa, mitkä koskevat sinua lähemmin, kuin
tuommoisissa kapinallisissa juoruissa."
"Mitä poika pakisee?" sanoi Andrews, hämmästyneenä tästä rohkeasta
hyökkäyksestä niin odottamattomalta taholta. Hendon antoi hälle salaa
viittauksen, eikä vanhus jatkanut kysymyksiään, vaan juttuansa --
"Kuningas vainaja haudataan Windsor'issa näinä päivinä --
kuudentenatoista tässä kuussa, ja uusi kuningas kruunataan
Westminster'issa kahdentenakymmenentenä."
"Minun mielestäni heidän pitäisi löytää hänet ensin", mumisi hänen
majesteettinsa ja lisäsi sitten salaperäisesti: "Mutta kyllä he pitävät
huolen siitä -- ja minä myös."
"Kuka Herran nimessä -- --"
Mutta vanhus ei päässyt pitemmälle -- varoittava viittaus Hendonilta
vaiensi hänen muistutuksensa. Hän jatkoi juttuansa --
"Sir Hugh lähtee kruunaukseen -- ja hyvillä toiveilla lähteekin. Hän
toivoo näet palaavansa valtion päärinä, sillä hän on lordprotektorin
erinomaisessa suosiossa."
"Minkä lordprotektorin?" kysyi hänen majesteettinsa.
"Hänen armonsa Sommersetin herttuan."
"Minkä Sommersetin herttuan?"
"Herra Jumala, eihän löydy muuta kuin yksi -- Seymour, Hertfordin
kreivi."