"Katso häntä tarkoin. Tunnetko hänet?"
Miles'in äänen kuullessaan oli nainen säpsähtänyt vähäsen ja hänen
poskensa punoittanut; nyt vapisi hän. Jännittävän hetkisen ajan seisoi
hän kuni naulattuna paikalleen. Sitten hän hitaasti kohotti päätänsä ja
katsoi Hendonia silmiin kivettyneellä, pelästyneellä kummastuksella.
Veri vajosi hänen poskiltaan pisara pisaralta, kunnes ei mitään niissä
näkynyt kuin kalman kalpea kolkkous. Sitten lausui hän äänellä, joka
tuntui yhtä kuolleelta kuin hänen kasvonsa: "En tunne häntä." Kääntyi
pois horjuen, hillityllä nyykytyksellä, ja hoiperteli ulos huoneesta.
Miles Hendon vaipui tuoliin ja peitti kasvonsa käsillään. Hetkisen
kuluttua sanoi hänen veljensä palvelijoille --
"Nyt olette saaneet häntä katsella. Tunnetteko hänet?"