"Ei mitään muuta, herra hyvä -- minä vakuutan, se oli leikkiä kaikki
tyyni".
"Minä rupeen teitä uskomaan", sanoi Hendon puoleksi ivallisella,
puoleksi tunnustelevalla äänellä. "Mutta odotappas tässä hetkinen,
sillaikaa kun minä juoksen tuomarin luo kysymään -- sillä hän on
nähtävästi mies, joka ymmärtää mikä on leikintekoa, niinkuin hän
ymmärtää lakiakin".
Hän oli jo poistunut hiukkasen yhä jutellen. Konstaapeli, kahden
vaiheilla, pyöriskeli sinne ja tänne, purkasi suustaan pari kirousta
ja huudahti sitten -- "Älkää menkö, hyvä herra -- vartokaa vähä --
tuomarin luo, sanotte te. Niin, asian laita on se, että hän ei oivalla
leikkiä enemmän kuin kuollut raato! -- Tulkaa, niin saamme jutella
asiasta. Piru vieköön! olen nähtävästi pulassa -- ja ainoastaan
viattoman pilanteon tähden. Olen perheellinen mies; vaimo ja kakarat
-- -- Olkaa järkevä, herra hyvä. Mitä te haluatte multa?"
"En muuta kuin että olette olevinanne kuuro ja sokea kunnes lasketaan
sataan tuhanteen -- hitaasti laskettuna tietysti", sanoi Hendon äänellä
miehen, joka vain pyytää tavallista pientä palvelusta toiselta.
"Mutta se on surmakseni", sanoi konstaapeli epätoivossaan. "Voi, älkää
vaatiko multa liikaa, herra hyvä. Katsokaa vain tätä asiaa kaikin
puolin, ja te näette sen olleen sulaa leikin tekoa multa -- niinkuin se
selvästi olikin. Ja jos sitä sanottaiskin muuksi kuin pilanteoksi, niin
on se, kun onkin, virhe niin pieni ja vähäpätöinen, että julminkaan
rankaisu siitä ei voisi olla muuta kuin nuhteet ja varoitus tuomarin
huulilta".
Hendon vastasi tähän juhlallisuudella, joka pani ilman kylmenemään
konstaapelin ympärillä --
"Tällä teidän niinsanomallanne pilanteolla on määrätty nimitys laissa
-- ettekö tunne sitä?"
"En, minä en sitä tunne! Kenties minä oon menetellyt kovin tyhmästi.
Minä en aavistanut, että sill' oli nimitys -- oi, pyhä Jumala, minä
luulin että s' oli ensimmäinen laatuaan".
"Ei -- sillä on nimitys. Laissa sanotaan senkaltaisesta seikasta _Non
compos mentis lex talionis sic transit gloria mundi_."
"Oi, herra Jumala!"
"Ja rangaistus siitä on kuolema!"
"Jumala olkoon minulle armollinen, minä vaivainen, syntinen ihminen!"
"Te olette nauttinut etua ihmiseltä, joka itse oli syntiä tehnyt ja
oli huutavassa hädässä ja teidän armonne vallassa; te olette anastanut
tavaraa kolmentoista ja puolen pennyn arvon yli maksaen vain rovon
siitä, ja tämä on lain nimessä salakähmäistä petosta, juonekasta
vilppiä, vääryyttä virantoimituksessa _ad hominem expurgatis in statu
quo_ -- ja rankaisu siitä on kuolema hirressä, ilman armotta, ilman
lunastuksetta ja ilman pienintäkään papin lohtua".
"Tukekaa minua, tukekaa minua, herra kulta, minun sääreni pettävät!
Olkaa armollinen -- säästäkää minua tästä tuomiosta, ja minä käännän
kernaasti selkäni enkä näe rahtuakaan siitä, mitä tapahtuu".
"Hyvä, nyt olette järkevä. Ja jätättekö myöskin porsaan omistajalle?"
"Jätän, totta tosiaan jätänkin -- enkä koskaan koske toiseen, vaikka se
tulis taivaasta pääenkelin kanssa. Menkää vain -- en näe mitään, olen
supi sokea. Sanokaa sitten, että te mursitte sisään ja päästitte pojan
irti väkivallalla. Onhan ovi ränstynyt ja vanha. Minä voin lyödä sen
rikki keskiyön ja aamun välillä".
"Tehkää niin, te kunnon mies. Ei mitään harmia tule siitä. Tuomari itse
on ylenmäärin hyvä tälle poika paralle. Eikä tule tuomari kyyneltä
vuotamaan eikä musertamaan vanginvartian luita, sentähden että poika on
päässyt pakoon".