Pako.
Lyhyt talvipäivä oli päättymässä. Kadut oli autiot; ainoastaan
muutamat satunnaiset kulkurit kiirehtivät eteenpäin näyttäen kuten
aina ihmisiltä, jotka tahtovat lopettaa askareensa niin pian kuin
mahdollista ja sitten päästä hauskaan kotiin yltyvästä tuulesta
ja hämärästä. He eivät katsoneet oikeaan eikä vasempaan eivätkä
heittäneet tarkkaavaa silmäystäkään tuttaviimme, tuskimpa näkyivät
heitä näkevänkään. Edvard kuudes kyseli ihmetellen itseltään, tokkohan
koskaan ennen näytelmää kuninkaasta, joka marssiskeli vankeuteen, oli
kohdannut mokoma välinpitämättömyys. Hetken päästä konstaapeli saapui
eräälle autiolle torille ja oli menossa sen yli. Tultuaan sen keskelle
pani Hendon kätensä konstaapelin käsivarrelle ja sanoi matalalla
äänellä --
"Vartokaappas vähä, hyvä herra, tässä ei kuule meitä kukaan, ja minä
tahtoisin sanoa pari sanaa teille".
"Velvollisuuteni kieltää, hyvä herra; älkää siis estäkö minua, yö
pakkaa päälle".
"Seisokaa kuitenkin; asia koskee hyvin läheltä teitä. Kääntäkää
selkänne hetkinen, älkää olko näkevinänne: _antakaa tämän poika paran
juosta tiehensä."_
"Ja sen sanotte te minulle; herra! Minä vangitsen teidät -- --"
"Älkää kiivastuko, älkää tehkö mitään tyhmyyksiä, vaan olkaa rauhassa
--" sitten hän alensi äänessä kuiskaukseen ja puhui miehen korvaan
-- "porsas, jonka puijasitte kahdeksalla pencellä, saattaa maksaa
niskanne, mies".
Konstaapeli parka, joka kovin hämmästyi, oli ens'aluksi mykkänä
kuin kivi. Sitten hän tuli kielilleen taas ja rupesi rupattamaan ja
uhkailemaan; mutta Hendon pysyi täydelleen tyynenä ja vartoi kunnes
toisen sanatulva oli tuhlattu. Sitten sanoi hän --
"Minä pidän teistä paljon, ystäväiseni, enkä mielelläni näkisi teidän
joutuvan mihinkään pulaan. Huomatkaa nyt: minä kuulin kaikki tyyni --
jok' ikisen sanan. Tahdon sen näyttää teille". Sitten Hendon uudisteli
sen puhelun, jonka konstaapeli oli pitänyt porstuassa vaimon kanssa,
sanasta sanaan ja päätti tällä lailla --
"Kas nyt -- enkö ole toistanut sitä ihan oikein? Enkö minä voisi
todistaa sitä oikein tuomarin edessä, jos niin tarvittaisiin?"
Mies parka oli nyt hetkeksi aivan mykkä pelosta ja epätoivosta; mutta
pian hän kääntyi toiselle tuulelle ja sanoi hilpeydellä, joka kuitenkin
oli teeskennelty --
"Tästäkös on nostettava asia, tästäkin, jota tein pilallani! Minähän
ainoastaan laskin leikkiä vaimon kanssa".
"Oliko sitten vaimon porsaskin teille leikkikalu?"