Prinssi talonpojissa.
Kun kuningas varhain aamulla heräsi, huomasi hän, että kostea,
mutta kekseliäs rotta oli hiiviskellyt hänen päällensä yöllä ja
valmistellut itselleen mukavan makuusijan hänen povessaan. Tullessaan
häirityksi nyt, juoksi se matkoihinsa. Poika hymyili sanoen: "Sinä
pieni, taitamaton raukka, miksi olet semmoinen pelkuri? Olenhan minä
samallainen hylkyri kuin sinä. Olisihan se häpeä mulle, jos tekisin
turvattomalle pahaa, kun itse olen yhtä turvaton. Sitä paitse olenhan
sulle kiitollinen hyvästä enteestä; sillä kun kuningas on vajonnut niin
syvälle että itse rotatkin käyttävät häntä makuusijanaan niin tämä kai
tietää, että hänen onnensa on nousemassa, koska s'on selvää, ettei se
enää voi aleta."
Nousten ylös lähti hän hinkalosta ja kuuli juur silloin lapsien
puhuvan. Ladon ovi aukeni ja pari pikku tyttöä tuli sisään. Heti hänet
nähtyänsä taukosit he puhumasta ja nauramasta ja seisahtuivat siihen
paikkaan katsoen häntä suurella uteliaisuudella. Sitten kuiskasit
he keskenään, sitten menivät he vähä lähemmäs ja seisoivat taas
kurkistamaan, ja vähitellen kävit he vähän rohkeammiksi ja rupesit
puhumaan hänestä ääneensä. Toinen sanoi --
"Hän näyttää hyvin sievältä."