"Te sivistymättömät maankiertäjät, tällä laillako te kiitätte
kuninkaallisesta hyvästä, jonka olen teille luvannut?"
Hän puhui vieläkin katkeralla äänellä ja kiihkeitä liikenteitä tehden,
mutta kaikki hävisi naurun ja ivahuutojen huilakkaan. "John Hobbs"
teki useita yrityksiä saadaksensa suunvuoroa rähinästä, ja viimein hän
onnistuikin sanoen --
"Toverit, hän on poikani, hän on väärä päästään, hän on hupi hullu --
älkää kuulko häntä -- hän on _olevinaan_ kuningas."
"Minä olen kuningas," sanoi Edvard kääntyen hänen puoleensa, "ja sinä
saat aikanasi sen kokea vahingoksesi. Sinä olet tunnustanut olevasi
murhaaja; hirsipuussa olet sä heiluva siitä."
"_Sinäkö_ tahot pettää minut? -- _sinäkö?_ Mun nyrkkini on sinut
nylkevä -- --"
"Vait!" sanoi Päämies astuen väliin pelastaaksensa kuninkaan ja antaen
painoa tälle yritykselleen lyömällä Hobbs'en maahan nyrkillään, "etkö
sä kunnioita Kuninkaita _etkä_ Päämiehiä? Jos sinä häpäset minun
läsnäoloani vielä kerran sillä lailla, niin minä itse ripustan sinut
hirsipuuhun." Sitten sanoi hän majesteetille: "Sinä et saa enää lausua
uhkauksia tovereilleni, poika, ja sinun täytyy pitää suutas, puhumatta
pahaa heistä miss'ikinä ollaankin. _Ole_ kuningas, jos se sun hullua
tuultas lystää, mutta älä saata sillä selkkauksia. Peruuta nimi, jonka
annoit meille -- s'on kavallusta; me olemme tosin huononpuolisia
ihmisiä muutamissa vähäpätöisissä suhteissa, mutta ei kukaan meistä ole
niin huono, ett' olis kavaltaja kuningastaan vastaan. Tässä asiassa
olemme me hyviä ja lainkuuliaisia syämmeltämme. Katso nyt, puhunko
mä totta. Nyt kaikki yhteen ääneen: 'Kauan eläköön Edvard, Englannin
kuningas!'"
"_Kauvan eläköön Edvard, Englannin kuningas_!"
Tämä vastaus tuli moisella ukkosen jyrinällä kirjavasta laumasta, että
rappeutunut rakennus vavahti. Pikku kuninkaan kasvot kirkastuivat
hetkeksi ilosta, ja hän nyykäytti pehmeästi päätään ja sanoi ylpeällä
yksinkertaisuudella --
"Minä kiitän teitä, hyvät ihmiset."
Tämä odottamaton tulos sai seurueen vääntämään vatsaansa naurusta.
Kun ilohurmaus vähitellen oli asettunut, sanoi Päämies vakavasti ja
varmasti, mutta kuitenkin hyvän luonnon lieventämällä äänellä --
"Oo vait siellä, se ei oo viisasta, eikä hyvä meille. Keksi jotain
hupsua, jos sulle maittaa, mutta valitsehan joku toinen nimitys."