"_Eipä_ hirtetäkään! -- tänä iltana on tuo laki kumottu!"
Kaikki kääntyivät ja näkivät pienen kuninkaan haaveellisen muodon
äkkiä lähestyvän. Kun hän oli tullut valoon ja selvästi näkyviin, niin
seurasi yleinen pamahdus kysymyksiä ja ihmettelyä --
"Kuka se on? _Mitä_ tämä tietää?"
"Ken oot sinä, pieni pentele?"
Poika seisoi joutumatta hämilleen keskellä noita ihmetteleviä ja
kyseleviä silmiä ja vastasi, ruhtinaallisessa ryhdissä seisten --
"Minä olen Edvard, Englannin kuningas."
Oikein rämäkäs naurun purskaus seurasi, ja siinä oli sekä ivaa että
iloa oivallisesta pilapuheesta. Kuningas tunsi pistoksen sydämmessään.