"Käytä valtaasi -- minä tahdon nähdä myrskyn."
Siellä nähtiin yhtäkkiä monen posken kalpenevan, tuossa taikauskoisessa
seurassa, ja yleinen, vaikka hiljainen toivo oli, että päästäisiin pois
tästä paikasta. Tää kaikki jäi kuitenkin huomaamatta Tomilla, joka
oli kun olikin kuin kuollut kaikelle muulle, paitsi tuolle odotetulle
hävitykselle. Kun hän yhtäkkiä näki nolatun ja hämmästyneen ilmeen
vaimon kasvoissa, lisäsi hän puhettaan innokkaammasti --
"Älä pelkää mitään -- ei kukaan tee sulle pahaa. Vieläpä oot sinä
pääsevä vapaaksi -- ei kukaan saa sinuun koskea. Käytä siis valtaasi."
"Oi, herra kuninkaani, minulla ei ole semmoista valtaa -- minua on
väärin syytetty."
"Pelkosi sinua pidättää. Multa älä ole milläsikään; ei mikään vaara
sua kohtaa. Kutsu tänne myrsky -- vähät siitä, kuinka vähäpätöinen se
onkin -- minä en toivo mitään hurjaa rajuilmaa, vaan paras on vain
kohtuullinen tuuli -- tee se, ja sun henkesi on säästetty -- sinä olet
menevä vapaana täältä lapsesi kanssa, kuninkaan armo muassasi, eikä
kukaan koko valtakunnassa uskalla tehdä sulle vähintäkään pahaa tai
soimata sinua."
Vaimo parka lankesi polvilleen ja vakuutti vakuuttamistaan, kyynelien
tulviessa, ettei hällä ollut mitään valtaa tai voimaa suorittaakseen
tuota ihmetyötä. Muuten hän olisi iloinen voidaksensa pelastaa yksinään
lapsensa hengen ja uhrata omansa jos hän tottelemalla kuninkaan käskyä
voisi saavuttaa niin kallisarvoisen armon.
Tom pysyi vaatimuksessaan -- vaimo yhä vakuutuksissaan. Viimein sanoi
Tom --
"Minä uskon vaimon puhuneen totta. Jos _minun_ äitini olisi hänen
sijassaan ja olisi saanut tuon voiman saatanalta, niin hän ei tuumaisi
hetkeäkään, vaan kutsuisi myrskynsä ja saattaisi koko maan raunioihin,
jos hän sillä voisi pelastaa minun menetetyn henkeni! Tämä todistaa,
että muut äidit on tehty saman mallin mukaan. Sinä olet vapaa, vaimo
hyvä -- sinä ja sinun lapsesi -- sillä minä uskon sinut viattomaksi.
_Nyt_ ei sulla ole mitään pelkäämistä, kun olet anteeksi saanut -- vedä
siis sukat jalastasi! -- ja jos voit tehdä mulle myrskyn, niin tulet
sinä rikkaaksi!"
Pelastettu vaimo kävi äänekkääksi lausuessaan kiitollisuuttaan ja
valmistautui tottelemaan, samalla kun Tom katsoi häneen pingoitetulla,
vähän pelon sekaisella odotuksella. Hovimiehet osoittivat selvästi
hätäisyyttä ja levottomuutta. Vaimo paljasti oman jalkansa ja pikku
tyttönsäkin ja koki silminnähtävästi parastansa palkitakseen kuninkaan
jalomielisyyttä maanjäristyksellä, mutta se oli kokonaan turhaa työtä
ja pettymystä. Tom huokaili ja sanoi --
"Kas niin, vaimo parka, älä huoli siitä enää; sinun kykysi on jättänyt
sinut. Mene matkaasi rauhaan; ja jos tuo kyky kenties kerran maailmassa
palajaa, niin älä unohda mua silloin, vaan hanki mulle aika myrsky."