"Kiitokset sulimmat, jaloluontoinen herra! Tämä kuninkaan anteliaisuus
nousee yli kaiken sen, mitä unissanikaan koskaan olen nähnyt onnesta.
Nyt tulen minä totisesti onnen myyräksi kaikkina päivinäni, ja koko
Marlowin perhe mun jälkeeni."
Tomilla oli kyllin ymmärrystä käsittämään, että tässä oli poika, joka
voi tulla hänelle hyödyksi. Hän siis rohkaisi poikaa puhumaan, ja
Humphrey oli ihastunut uskossaan, että hän auttoi Tomia "paranemaan";
sillä joka kerta kun hän oli palauttanut Tomin hämärään muistiin jonkun
tapauksen Wales'in prinssin monenmoisista kokemuksista ja seikkailuista
kuninkaallisessa kouluhuoneessa taikka muualla palatsissa, huomasi
Humphrey, että Tom oli kykenevä "palauttamaan muistiinsa" tapauksen
aivan selvästi. Tunnin kuluttua huomasi Tom olevansa hyvin lastattuna
todellisilla tiedoilla henkilöistä ja asioista hovissa. Niin että hän
päätti joka päivä ammentaa tietoja tästä lähteestä, ja tätä varten
aikoi hän antaa käskyn, että Humphrey milloin hyvänsä päästettäisiin
kuninkaan luo, jos nimittäin Englannin majesteetin puheilla ei sattuisi
olemaan muuta väkeä. Humphrey oli tuskin laskettu ulos, ennenkuin lordi
Hertford astui sisään, tuoden lisää rettelöitä Tomille.
Hän sanoi, että Neuvoston lordit, jotka pelkäsit, että mahdollisesti
joku liioiteltu kertomus Kuninkaan muka turmeltuneesta terveydentilasta
oli hiipinyt ulos ja kierteli kansassa, että nämä lordit pitivät
viisaimpana ja paraimpana, että hänen majesteettinsa parin päivän
päästä rupeisi syömään päivällistä julkisesti. Hänen terve ihonsa
ja reippaat askeleensa, jota avustaisi tarkasti noudatettu tapojen
maltti ja käytöksen levollisuus ja alentuvaisuus, silloin varmemmasti
vaientaisivat yleisen valtasuonen -- jos nimittäin pahat huhut _olisit_
liikkeellä -- kuin jos joku muu neuvo keksittäisiin.
Sen perästä jatkoi kreivi, hyvin hienotunteisesti, opetustaan Tomille
niistä vanhoista tavoista, joita noudatettiin muutamissa juhlallisissa
tiloissa -- tuolla jotensakin ohuella valhemuodolla, että vain
tahdottiin "palauttaa muistiin" hänelle asioita, jotka hän jo tunsi.
Mutta hänen suureksi tyytyväisyydekseen kävi pian ilmi, että Tom töin
tuskin tarvitsi mitään apua tällä alalla. Hän oli käyttänyt hyväkseen
Humphreytä tässä kohden, sillä Humphrey oli ilmoittanut hälle, että
muutaman päivän perästä hänen tuli alkaa julkisia päivällisiä, jonka
uutisen hän oli kiristänyt nopeasiipiseltä hovin juoruttarelta. Tom
kuitenkin piti nämä tositiedot itsekseen.
Nähden kuninkaallisen muistin siksi parantuneen, uskalsi kreivi vielä
tehdä muutamia kokeita sillä, nähdäksensä, näköjään vähäpätöisten
kysymysten kautta, kuinka pitkälle hänen parantumisensa oli käynyt.
Tulos oli onnellinen, vaikka siellä täällä täpliä löytyi -- täpliä,
joissa Humphreyn jäljet ilmestyi, mutta ylimalkaan oli my lord suuresti
tyytyväinen ja iloinen. Niin rohkaistuna hän totta todellaan oli, että
hän lausui ja sanoi toivovalla äänellä --
"Nyt olen minä varma siitä, että jos teidän majesteettinne vain
tahtoo vielä vähäsen ponnistaa muistiansa, niin tulee ongelma
valtiosinetistäkin ratkaistuksi -- tappio, jolla vielä eilen oli
merkitystä, mutta joka tänään ei merkitse mitään, sittenkun sen
virka-aika kului umpeen korkean valtiaamme elämän loppuun. Ehkä teidän
armonne nyt tahtoo tehdä kokeen?"
Tom oli ällistyksissään -- valtiosinetti oli jotakin hänelle peräti
tuntematonta. Hetken mietittyään silmäili hän ylöspäin hyvin viatonna
ja kysyi --
"Millaisella se näytti, my lord?"
Kreivi säpsähti, tuskin havaittavasti, ja mumisi itsekseen: "Voi, hänen
järkensä on taas mennyt menoaan! -- se oli typerästi multa tehty, kun
koetin saada hänet jännittämään sitä." Sitten hän sievästi käänsi
puheen toisille tolille, pyyhkäistäkseen tuon onnettoman sinetin Tomin
mielestä -- ja hän luonnistuikin helposti yrityksessään.