"On jo kulunut päivää -- eikö teidän majesteettinne suvaitse nousta?"
Oi, tämä ei ollut se vastaus, jota hän oli odottanut. Unelma oli
haihtunut hajallensa -- hän oli vati valveilla.
Hän avasi silmänsä -- rikkaasti puettu Ensimmäinen Sänkykamarin Lordi
oli polvillaan hänen vuoteensa vieressä. Ilo tuosta pettelevästä
unennäöstä haihtui pois -- poika parka huomasi yhä olevansa vanki ja
kuningas. Huone oli täynnään hovimiehiä, puettuina purppuramantteleihin
-- surun väriin --, ja kuninkaan aatelisia palvelijoita. Tom nousi
istualle sängyssä ja katseli raskaista silkkiverhoista tätä hienoa
seuraa.
Pukemisen tärkeä toimitus alkoi, ja hovimies toisensa perään polvistui
ja suoritti kunniaterveisensä ja ilmaisi pienelle kuninkaalle surunsa
hänen kärsimänsä kovan vahingon johdosta, sitä mukaa kuin puettiin
hänen päällensä. Siunatuksi aluksi otti esille paidan Päivystävä
Ylitallimestari, joka ojensi sen Hirvikoirain Ensimmäiselle Lordille,
joka ojensi sen Sänkykamarin Toiselle Aatelismiehelle, joka ojensi
sen Windsor'in Metsäin Päätarkastajalle, joka ojensi sen Kolmannelle
Ylimmäiselle Kamarijunkkarille, joka ojensi sen Kuninkaalliselle
herttuakunta Lancaster'in Kanslerille, joka ojensi sen Vaatevaraston
Ylitarkastajalle, joka ojensi sen Norroy'lle, Ensimmäiselle
Sota-airueelle, joka ojensi sen Tower'in Konnetabelille, joka ojensi
sen Ylimmäiselle Talouden Hoitajalle, joka ojensi sen Perinnölliselle
Ruokaliinanpitäjälle, joka ojensi sen Ylimmäiselle Englannin
Amiraalille, joka ojensi sen Canterbury'n Arkkipiispalle, joka ojensi
sen Ensimmäiselle Sänkykamarin Lordille, joka otti ja puki Tomin
päälle mitä vielä oli jälellä mainitusta paidasta. Pieni hämmästynyt
poika parka, hänen mielestään koko luo toimitus muistutti vesisangon
kulkemista kädestä käteen tulipalossa.
Jokainen pukukappale sai vuorostaan kärsiä tämän hitaan ja juhlallisen
juoksun. Seuraus oli, että Tom kovasti väsyi juhlamenoon, väsyi niin,
että hän melkein tunsi purskuavaa riemastusta, kun viho viimeinkin näki
pitkäin silkkipöksynsä alkavan matkansa jonon läpi ja siitä tiesi,
että toimitus lähestyi loppuansa. Mutta hän riemastui ennen aikojaan.
Ensimmäinen Sänkykamarin Lordi vastaanotti housut ja oli juuri
pistämäisillään Tomin sääret niihin, kun äkillinen punastus peitti
lordin kasvot, ja hän sukkelasti työnsi pukimet takaisin Canterburyn
Arkkipiispan käsiin ja kuiskasi peljästys silmissään: "Katsokaa my
lord!" osoittaen samassa jotakin, joka kuului housuihin. Arkkipiispa
kalpeni, sitten punastui ja ojensi housut Ylimmäiselle Amiraalille
kuiskaten: "Katsokaa my lord!" Amiraali ojensi housut Perinnölliselle
Ruokaliinan Pitäjälle ja kähisi kuin henkitoreissaan: "Katsokaa,
my lord!" Housut kävi sillä lailla takaisin jonossa, Ylimmäiselle
Talouden Hoitajalle, Toweri Konnetabelille, Norroy'lle, Ensimmäiselle
Sota-airueelle, Vaatevaraston Ylitarkastajalle, Kuninkaalliselle
herttuakunta Lancaster'in Kanslerille, Kolmannelle Ylimmäiselle
Kamarijunkkarille, Windsor'in Metsäin Päätarkastajalle, Sänkykamarin
Toiselle Aatelismiehelle, Hirvikoirain Ensimmäiselle Lordille --
ja housuja saattoi pitkin jonoa peljästynyt kuiskaus: "Katsokaa!
katsokaa!" -- kunnes ne viimein saapui Päivystävän Ylitallimestarin
käsiin, joka hetkisen, kasvot kalman kalpeina, tuijotti siihen, mikä
oli ollut syynä koko tähän kauhistukseen, ja sitten käheällä äänellä
kuiskasi: "Hyvä Jumala, kun on yksi pistin katkennut selkäsoljesta!"
-- "Tower'iin Kuninkaan Housujen Pää-Säilyttäjä!" jonka jälkeen hän
nojasi Hirvikoirain Ensimmäisen Lordin olkapäille toipuakseen jälleen,
sillaikaa kun uudet housut ilman mitään vaillinaista soljenpistintä
tuotiin.
Mutta kaikella on loppunsa tässä maailmassa, ja siten Tom Cantykin
kerran pääsi nousemaan. Erityinen virkamies kaasi vettä, erityinen
virkamies toimitti pesemisen, erityinen virkamies piti varalla
käsiliinan, ja vähitellen Tom oli läpäissyt koko puhdistuksen
taipaleen ja oli valmiina kuninkaallisen Tukankähertäjän tempuille.
Kun hän viimeinkin sukelsi esiin tämän herran kourista, oli hän
mitä miellyttävin ilmestys ja nätti kuin tyttö, manttelissaan
ja purppurasatiinisissa polvihousuissaan ja hatussaan, jossa
purppuratöyhtö leijahteli. Nyt hän juhlatamineissaan lähti liikkeelle
aamiaishuoneeseen päin, suoraan läpi kokoontuneen hoviväen; ja sitä
mukaa kuin hän eteni, väistyi tämä syrjälle jättäen hälle tietä ja
polvistuen.
Aamiaisen perästä saattoivat hänet kuninkaallisessa juhlakulussa hänen
suurupseerinsa ja hänen henkivartiansa, joissa oli viisikymmentä
aatelista eläkkeenkantajaa kullatut tapparakirveet käsissä, --
saattoivat hänet valtaistuinsaliin, jossa hän nyt alkoi käsitellä
valtioasioita. Hänen "setänsä" lord Hertford asettui valtaistuimen
viereen, avustaaksensa kuninkaallista vast'alkajaa viisailla neuvoilla.
Se virkakunta mainehikkaita miehiä, jonka kuningas vainaja oli
asettanut testamenttinsa toimeenpanijaksi, tuli nyt esiin pyytämään
Tomin vahvistusta muutamiin tekemiinsä päätöksiin -- tyhjä muoto,
vaan ei kuitenkaan aivan tyhjä, sillä mitään protektoria eli
turvaisäntää ei ollut. Canterbury'n Arkkipiispa luki kertomuksen siitä
päätöksestä, jonka testamentin toimeenpanijat olit tehneet mainion
majesteettivainajan hautajaismenoista, ja lopetti mainitsemalla näiden
toimeenpanijani nimet, jotka olit: Canterbury'n arkkipiispa; Englannin
lordkansleri; William St. John'in lordi; John Russelin lordi; Edward
Hertford'in kreivi; John Lisle'n viscounti; Cuthbert Durham'in piispa --
Tom ei kuunnellut -- aikaisempi pykälä asiakirjassa pani hänet ymmälle.
Sen johdosta kääntyi hän lord Hertfordin puoleen ja kuiskasi --
"Minä päivänä he sanoivat hautauksen tapahtuvan?"
"Tulevan kuun kuudentenatoista, armollinen valtias."
"Se on sulaa hulluutta. Pysyykö hän koossa niin kauvan?"
Poika parka, hän oli vielä liian tuore kuninkaallisiin tapoihin. Hän
oli tottunut näkemään Offal Court'in hyljättyjä kuolleita sysättävän
pois aivan toisenlaisella sukevuudella. Lord Hertford sai kuitenkin
hänen mielensä lauhtumaan parilla sanalla.
Eräs valtiosihteeri toi esiin Neuvostolta säädöksen, jossa ulkomaisten
lähettiläiden vastaanotto määrättiin kello yhdeksitoista seuraavana
päivänä, ja pyysi siihen kuninkaan vahvistusta.